Vanha Testamentti
Uusi Testamentti
Raamattu 1992

Tuomarien 21

1

Israelilaiset olivat Mispassa vannoneet: "Kukaan meistä ei anna tytärtään vaimoksi benjaminilaiselle."

2

He tulivat nyt Beteliin ja istuivat siellä Jumalan edessä iltaan asti itkien suureen ääneen.

3

He sanoivat: "Miksi, oi Herra, Israelin Jumala, tällaista piti tapahtua Israelille? Nyt puuttuu Israelista kokonainen heimo!"

4

Varhain seuraavana aamuna israelilaiset rakensivat Beteliin alttarin ja uhrasivat poltto- ja yhteysuhreja.

5

Sitten he kysyivät, oliko jokin Israelin sukukunnista jäänyt tulematta yhteiseen kokoukseen Herran eteen, vaikka kaikkia oli kuolemanrangaistuksen uhalla ankarasti vannotettu saapumaan Herran eteen Mispaan.

6

Israelilaiset surivat Benjaminia, veljesheimoaan, ja sanoivat: "Tänään on yksi heimo hakattu irti Israelista.

7

Mistä me saamme hankituksi vaimot niille benjaminilaisille, jotka vielä ovat jäljellä? Olemmehan Herran nimeen vannoneet, ettemme anna tyttäriämme heille vaimoiksi."

8

He kysyivät: "Jäikö yksikään Israelin sukukunnista tulematta Herran eteen Mispaan?" Kävi ilmi, että Gileadin Jabesista ei ollut saapunut ketään israelilaisten yhteiseen kokoukseen,

9

sillä kun väki katsastettiin, joukossa ei ollut ainoatakaan jabesilaista.

10

Silloin israelilaiset lähettivät Gileadin Jabesiin kaksitoistatuhatta sotilasta. Heille annettiin käsky: "Menkää Gileadin Jabesiin ja surmatkaa sen asukkaat, myös naiset ja lapset.

11

Kaikki miehet ja ne naiset, jotka ovat maanneet miehen kanssa, on julistettava Herralle kuuluvaksi uhriksi ja surmattava."

12

Gileadin Jabesissa oli neljäsataa nuorta tyttöä, jotka eivät olleet maanneet miehen kanssa. Heidät tuotiin israelilaisten leiriin, joka oli Silossa, Kanaaninmaassa.

13

Israelilaiset lähettivät sitten sananviejiä Rimmonin kallioilla oleskelevien benjaminilaisten luo tarjoamaan rauhaa.

14

Kun benjaminilaiset palasivat Rimmonin kallioilta, israelilaiset antoivat heille ne Gileadin Jabesin naiset, jotka oli jätetty henkiin. Mutta naisia oli liian vähän.

15

Herra oli murtanut aukon Israelin heimojen riveihin. Kansan kävi sääliksi Benjaminin heimoa,

16

ja Israelin vanhimmat kysyivät: "Mistä hankimme lopuille benjaminilaisille vaimot, kun heimosta ei jätetty eloon ainoatakaan naista?"

17

He jatkoivat: "Onhan Benjaminilla jäljellä perintömaansa. Yksikään Israelin heimo ei saa kuolla sukupuuttoon!

18

Mutta me israelilaiset emme voi antaa omia tyttäriämme heille vaimoiksi, koska olemme vannoneet: 'Kirottu se, joka antaa vaimon benjaminilaiselle.'"

19

Silloin vanhimmat keksivät keinon. Silossa, kaupungissa, joka sijaitsee Betelistä pohjoiseen ja Lebonasta etelään, Betelin ja Sikemin välisen tien itäpuolella, oli tapana joka vuosi viettää juhlaa Herran kunniaksi.

20

Vanhimmat sanoivat nyt benjaminilaisille: "Menkää Silon viinitarhoihin väijymään!

21

Kun kaupungin tytöt tulevat tanssimaan, hyökätkää viinitarhoista esiin, ryöstäkää kukin itsellenne Silosta tyttö vaimoksi ja palatkaa kotiseudullenne!

22

Kun heidän isänsä tai veljensä tulevat valittamaan meille, me vastaamme: 'Antakaa armon käydä oikeudesta. Me emme voineet Gileadin Jabesia vastaan käydyssä sodassa hankkia vaimoja kaikille. Ja te ette olisi voineet itse antaa tyttäriänne heille, koska silloin olisitte syyllistyneet valanne rikkomiseen.'"

23

Benjaminilaiset tekivät neuvon mukaan. Jokainen heistä ryösti yhden tanssivista tytöistä itselleen vaimoksi. Sitten he palasivat perintömailleen, rakensivat hävitetyt kaupunkinsa ja asettuivat niihin asumaan.

24

Myös muut israelilaiset palasivat kotiseuduilleen kukin oman heimonsa ja sukunsa luo.

25

Siihen aikaan Israelissa ei vielä ollut kuningasta, ja jokainen toimi niin kuin itse hyväksi näki.

Finnish 1992 Bible
Copyrighted : Finnish Bible Society 1992