|
|
|
|
Vanha Testamentti
|
|
Uusi Testamentti
|
|
|
|
Raamattu 1992
|
|
|
|
1 |
Herra ilmestyi Abrahamille Mamren tammistossa. Abraham istui telttansa ovella päivän ollessa kuumimmillaan, |
2 |
ja kun hän kohotti katseensa, hän näki kolmen miehen lähestyvän. Heti heidät nähtyään hän juoksi teltan ovelta heitä vastaan ja tervehti heitä kumartaen maahan asti. |
3 |
Hän sanoi: "Herrani, suothan minulle sen kunnian, ettet kulje palvelijasi ohi. |
4 |
Saanko tuoda teille vähän vettä, jotta voitte pestä jalkanne ja levähtää puun varjossa? |
5 |
Minä haen hiukan syötävää, niin että voitte virkistäytyä ennen kuin jatkatte matkaanne. Leväh- tääksenne te varmaan poikkesitte minun, palvelijanne luo." He sanoivat: "Hyvä on, tee niin." |
6 |
Abraham riensi telttaan Saaran luo ja sanoi: "Hae joutuin kolme vakallista parhaita vehnäjauhoja, tee taikina ja leivo leipiä!" |
7 |
Sitten hän kiiruhti karjansa luo, otti nuoren ja kauniin vasikan ja antoi sen palvelijalle, joka heti ryhtyi valmista- maan ateriaa. |
8 |
Hän toi tuoretta voita, maitoa ja palvelijan valmistaman vasikan, asetti ruoan vie- raittensa eteen ja jäi puun alle seisomaan ja palve- lemaan heitä heidän syödessään. |
9 |
Miehet kysyivät Abrahamilta: "Missä on vaimosi Saara?" Hän vastasi: "Tuolla teltassa." |
10 |
Silloin yksi heistä sanoi: "Ensi vuonna minä palaan sinun luoksesi tähän samaan aikaan, ja silloin on vaimol- lasi Saaralla poika." Mutta Saara oli hänen takanaan teltan ovella kuuntelemassa. |
11 |
Abraham ja Saara olivat jo vanhoja ja ikääntyneitä, eikä Saara voinut enää saada lasta. |
12 |
Siksi Saara naurahti itsekseen ja ajatteli: "Voisiko näin kuihtuneessa naisessa vielä herätä halu? Miehenikin on jo käynyt vanhak- si." |
13 |
Silloin Herra kysyi Abrahamilta: "Miksi Saara nauroi? Miksi hän ajatteli: 'Voisinko minä todella vielä synnyttää, vaikka olen näin vanha?' |
14 |
Onko Herralle mikään mahdotonta? Ensi vuonna minä palaan luoksesi tähän samaan aikaan, ja silloin Saaralla on poika." |
15 |
Saara väitti: "En minä nauranut", sillä hän oli peloissaan. Mutta Herra sanoi: "Saara, kyllä sinä nauroit." |
16 |
Sitten miehet nousivat ja lähtivät Sodomaan päin, ja Abraham saattoi heitä kappaleen matkaa. |
17 |
Herra ajatteli: "Miksi salaisin Abrahamilta, mitä aion tehdä? |
18 |
Onhan Abrahamista polveutuva suuri ja mahtava kansa, ja hänen saamansa siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille. |
19 |
Minähän olen valinnut hänet, että hän käskisi poikiaan ja jälkeentulevaa sukuaan pysymään Herran tiellä ja noudattamaan oikeutta ja vanhurskautta, jotta minä voisin täyttää sen lupauksen, jonka olen Abrahamille antanut." |
20 |
Ja Herra sanoi: "Valitushuuto Sodoman ja Gomorran asukkaiden takia on suuri ja heidän syntinsä on hyvin raskas. |
21 |
Siksi minä aion mennä sinne katsomaan, ovatko he todella tehneet kaiken sen pahan, mistä valitetaan. Minä haluan saada siitä selvän." |
22 |
Miehet lähtivät kulkemaan Sodomaan päin, mutta Herra jäi vielä puhumaan Abrahamin kanssa. |
23 |
Abra- ham astui lähemmäksi ja kysyi: "Aiotko sinä tuhota vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa? |
24 |
Ehkä kaupungissa on viisikymmentä hurskasta. Tuhoaisitko sen silloinkin? Etkö armahtaisi tuota paikkaa niiden viidenkymmenen oikeamielisen vuoksi, jotka siellä asuvat? |
25 |
On mahdotonta, että surmaisit syyttömät yhdessä syyllisten kanssa ja että syyttömien kävisi samoin kuin syyllisten. Ethän voi tehdä niin! Eikö koko maailman tuomari tuomitsisi oikein?" |
26 |
Herra sanoi: "Jos löydän Sodomasta viisikymmentä hurskas- ta, niin heidän tähtensä minä säästän koko kaupun- gin." |
27 |
Abraham vastasi: "Minä olen rohjennut puhua sinulle, Herra, vaikka olenkin vain tomua ja tuhkaa. |
28 |
Entä jos niistä viidestäkymmenestä puuttuu viisi? Hävittäisitkö viiden vuoksi koko kaupungin?" Herra vastasi: "En hävitä, jos löydän sieltä neljä- kymmentäviisi." |
29 |
Abraham kysyi vielä: "Entä jos siellä on neljäkymmentä?" Herra sanoi: "Niiden neljänkymmenen takia minä säästän sen." |
30 |
Abraham sanoi: "Älä suutu, Herra, vaikka puhunkin vielä. Entä jos siellä on kolmekymmentä?" Herra vastasi: "En hävitä sitä, jos löydän sieltä kolmekymmentä." |
31 |
Mutta Abraham sanoi: "Saanko vielä puhua sinulle, Herra? Entä jos sieltä löytyy vain kaksikymmentä?" Herra sanoi: "Niiden kahdenkymmenen takia jätän sen hävittämättä." |
32 |
Mutta Abraham sanoi: "Älä suutu, Herra, vaikka puhun vielä tämän kerran. Entä jos sieltä löytyy kymmenen?" Herra sanoi: "Niiden kymmenen takia jätän sen hävittämättä." |
33 |
Tämän sanottuaan Herra lähti pois, ja Abraham palasi kotiinsa. |
Finnish 1992 Bible |
Copyrighted : Finnish Bible Society 1992 |