| 1 |
| Niin hän sanoi opetuslapsillensa: se on mahdotoin, ettei pahennukset tule. Mutta voi häntä, jonka kautta ne tulevat! |
| 2 |
| Se olis hänelle parempi, että myllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa, ja heitettäisiin mereen, kuin että hän jonkun näistä pienistä pahentais. |
| 3 |
| Kavahtakaat teitänne. Jos veljes rikkoo sinua vastaan, niin nuhtele häntä: ja jos hän itsensä parantaa, niin anna hänelle anteeksi. |
| 4 |
| Ja jos hän seitsemän kertaa päivässä rikkoo sinua vastaan, ja seitsemän kertaa päivässä sinun tykös palajaa, sanoen: minä kadun; niin anna hänelle anteeksi. |
| 5 |
| Ja apostolit sanoivat Herralle: lisää meille uskoa. |
| 6 |
| Mutta Herra sanoi: jos teillä olis usko niinkuin sinapin siemen, ja te sanoisitte tälle metsäfikunalle: nouse ylös juurines ja istuta sinus mereen, niin se kuulis teitä. |
| 7 |
| Mutta kenellä teistä on palvelia, joka kyntää taikka karjaa kaitsee, ja kuin hän metsästä kotia tulee, että hän sanoo kohta hänelle: mene rualle? |
| 8 |
| Vaan eikö hän pikemmin sano hänelle: valmista minulle ehtoollista, sonnusta sinus, ja palvele minua, niinkauvan kuin minä syön ja juon; ja syö ja juo sinä sitte? |
| 9 |
| Vai kiittääkö hän palveliaansa, että hän teki, mitä hänelle käsketty oli? En luule. |
| 10 |
| Niin myös te, kuin te olette kaikki tehneet, mitä teille käsketty on, niin sanokaat: me olemme kelvottomat palveliat: me teimme sen, minkä meidän piti tekemän. |
| 11 |
| Ja tapahtui, kuin hän meni Jerusalemia päin, että hän matkusti keskeltä Samarian ja Galilean. |
| 12 |
| Ja kuin hän tuli yhteen kylään, kohtasivat häntä kymmenen spitalista miestä, jotka taampana seisoivat, |
| 13 |
| Ja korottivat äänensä, sanoen: Jesus, rakas Mestari, armahda meidän päällemme! |
| 14 |
| Ja kuin hän ne näki, sanoi hän heille: menkäät ja osoittakaat teitänne papeille. Ja tapahtui, että he mennessänsä tulivat puhtaiksi. |
| 15 |
| Niin yksi heistä, kuin hän näki, että hän parantunut oli, palasi jälleen ja kunnioitti Jumalaa suurella äänellä, |
| 16 |
| Ja lankesi kasvoillensa hänen jalkainsa juureen ja kiitti häntä. Ja se oli Samarialainen. |
| 17 |
| Mutta Jesus vastaten sanoi: eikö kymmenen puhdistettu? kussa yhdeksän ovat? |
| 18 |
| Ei ole muita löydetty, jotka palasivat Jumalaa kunnioittamaan, kuin tämä muukalainen. |
| 19 |
| Ja hän sanoi hänelle: nouse ja mene! sinun uskos on sinun vapahtanut. |
| 20 |
| Ja Pharisealaiset kysyivät häneltä: koska Jumalan valtakunta olis tuleva? Vastasi hän heitä ja snaoi: ei Jumalan valtakunta tule niin, että se taidettaisiin nähdä. |
| 21 |
| Ei myös heidän pidä sanoman: katso tässä, katso siellä; sillä katso, Jumalan valtakunta on teidän keskellänne. |
| 22 |
| Niin hän sanoi opetuslapsille: se aika tulee, että te halajatte nähdä yhtäkin Ihmisen Pojan päivää, ja ette saa nähdä. |
| 23 |
| Ja he sanovat teille: katso tässä, katso siellä: älkäät menkö ulos, älkäät myös seuratko. |
| 24 |
| Sillä niinkuin pitkäisen tuli taivaan alla leimahtaa ja paistaa kaikkein päälle, mitkä taivaan alla ovat, niin on myös Ihmisen Pojan päivänänsä oleva. |
| 25 |
| Mutta ennen tulee hänen paljo kärsiä ja hyljättää tältä sukukunnalta. |
| 26 |
| Ja niinkuin tapahtui Noan päivinä, niin myös tapahtuu Ihmisen Pojan päivinä. |
| 27 |
| He söivät, joivat, naivat ja huolivat, hamaan siihen päivään asti, jona Noa arkkiin meni sisälle, ja vedenpaisumus tuli ja hukutti kaikki. |
| 28 |
| Niin myös tapahtui Lotin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat, rakensivat. |
| 29 |
| Mutta sinä päivänä, kuin Lot Sodomasta läksi, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta, ja hukutti kaikki. |
| 30 |
| Niin pitää myös sinä päivänä oleman, jona Ihmisen Poika ilmoitetaan. |
| 31 |
| Joka sinä päivänä katon päällä on, ja hänen kalunsa ovat huoneessa, niin älköön astuko alas niitä ottamaan. Ja joka pellolla on, niin älköön myös palatko takaisin. |
| 32 |
| Muistakaa Lotin emäntää. |
| 33 |
| Jokainen joka pyytää henkensä vapahtaa, hän sen kadottaa, ja jokainen joka sen kadottaa, hän saattaa sen elämään. |
| 34 |
| Minä sanon teille: sinä yönä ovat kaksi yhdellä vuoteella, yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään. |
| 35 |
| Kaksi ynnä jauhavat: yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään. |
| 36 |
| Kaksi ovat kedolla: yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään. |
| 37 |
Ja he vastaten sanoivat hänelle: Herra, kussa siis? Niin sanoi hän heille: kussa raato on, sinne myös kotkat kokoontuvat.
|
| Finnish Bible 1776 |
| Public Domain Version: 1776 |