A A A A A
×

Raamattu 1776

Hesekielin 17

1
Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:
2
Sinä ihmisen poika, anna Israelin huoneelle tapaus ja juttele vertaus,
3
Ja sano: näin sanoo Herra, Herra: suuri kotka suurella lennolla ja pitkillä siivillä ja täynnä sulkia, jotka olivat kirjavat, tuli Libanonin päälle, ja otti sedripuun latvan.
4
Ja mursi pois sen pienten vesain latvan, ja vei sen kauppamaahan, ja pani sen kauppamiesten kaupunkiin.
5
Ja otti myös siemeniä siitä maakunnasta ja kylvi ne hyvään peltoon, ja asetti siihen, kussa paljo vettä läsnä oli, ja istutti sen taitavasti.
6
Ja se kasvoi ja tuli avaraksi viinapuuksi, vaan matalaksi varreltansa, sillä oksat taittivat itsensä siihen päin, ja olivat juuret sen alla; ja se tuli jaloksi viinapuuksi, ja kasvoi oksat, ja putkautti itsestänsä vesat.
7
Ja siellä oli toinen suuri kotka, jolla olivat isot siivet ja paljo sulkia, ja katso, tämä viinapuu sovitti juurensa hänen puoleensa, ja ojensi oksansa hänen puoleensa, että sen piti kastetuksi tuleman hänen ojistansa.
8
Ja oli kuitenkin hyvällä maalla paljon veden tykönä istutettu, niin että se kyllä sai kasvaa oksia, hedelmää kantaa ja suureksi viinapuuksi tulla.
9
Niin sano nyt: näin sanoo Herra, Herra: pitäisikö sen menestymän? eikö sen juuret pidä reväistämän ylös, ja sen hedelmät varistettaman, että se kuivettuis? sen pitää kuivettuman kaikissa vesoissansa, ja ei suuren käsivarren, taikka paljon kansan kautta, juurinensa revittämän ylös.
10
Katso, se on istutettu; vaan pitäiskö sen menestymän? ja niin pian kuin siihen tulee itätuuli, niin pitää sen kuivettuman paikkoinensa.
11
Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:
12
Sanos tälle kovakorvaiselle huoneelle: ettekö te tiedä, mikä tämä on? ja sano: katso, Babelin kuningas tuli Jerusalemiin, ja otti hänen kuninkaansa ja päämiehensä, ja vei heidät tykönsä Babeliin.
13
Ja otti yhden kuninkaallisesta siemenestä, ja teki liiton hänen kanssansa, ja otti valan häneltä; mutta ne jalot maakunnassa otti hän pois.
14
Että valtakunta piti nöyryytetyksi tuleman, ja ei itsiänsä paisuttaman, että liitto piti pidettämän ja seisovainen oleman.
15
Mutta se luopui hänestä, ja lähetti käskyläisensä Egyptiin, että hänelle piti lähettämän hevosia ja paljon väkeä; pitäiskö se menestymän hänelle? taikka pitäiskö hänen hyvin siitä pääsemän, joka senkaltaista tekee? ja se kuin liiton särkee, pitäiskö sen pääsemän?
16
Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra: sen kuninkaan paikassa, joka hänen kuninkaaksi asetti, jonka valan hän katsoi ylön, ja jonka liiton hän särki, siellä hänen pitää kuoleman Babelissa.
17
Ja Pharaon ei pidä seisovaisen oleman häntä auttaissansa sodassa, sotajoukolla ja paljolla väellä, koska vallit pantaman ylös ja multaseinät rakennettaman pitää, että monta sielua surmattaisiin.
18
Sillä hän on katsonut valan ylön, ja särkenyt liiton; katso, että hän on kätensä ojentanut, ja kaikkia näitä tekee, niin ei hänen pidä pääsemän.
19
Sentähden sanoo Herra, Herra näin: niin totta kuin minä elän, tahdon minä valani, jonka hän on katsonut ylön, ja liittoni, jonka hän särkenyt on, antaa tulla hänen päänsä päälle.
20
Sillä minä tahdon heittää verkkoni hänen päällensä, ja hän pitää minun pyydyksilläni otettaman kiinni; ja minä tahdon antaa hänen vietää Babeliin, ja tahdon siellä olla oikeudella hänen kanssansa, että hän niin itsensä on asettanut minua vastaan.
21
Ja kaikki, jotka pakenevat ja hänen puoltansa pitävät, pitää miekalla lankeeman, ja ne, jotka heistä pääsevät, pitää kaikkiin tuuliin hajoitetuiksi tuleman; ja teidän pitää ymmärtämän, että minä Herra olen tämän puhunut.
22
Näin sanoo Herra, Herra: minä tahdon myös ottaa korkian sedrin latvasta, ja murtaa nuorten vesain latvan, ja minä tahdon istuttaa sen korkialle vuorelle.
23
Minä tahdon sen korkialle Israelin vuorelle istuttaa, että sen pitää oksia saaman, ja hedelmän kantaman, ja suureksi sedripuuksi tuleman: niin että kaikkinaiset linnut pitää taitaman asua hänen allansa, ja hänen oksainsa varjon alla lepäämän.
24
Ja kaikki puut maan päällä pitää tietämän, että minä Herra olen korkian puun alentanut, ja matalan puun ylentänyt, ja viheriäisen puun kuivannut, ja kuivan puun viheriäiseksi tehnyt; minä Herra sen puhun, ja teen sen myös.
Hesekielin 17:1
Hesekielin 17:2
Hesekielin 17:3
Hesekielin 17:4
Hesekielin 17:5
Hesekielin 17:6
Hesekielin 17:7
Hesekielin 17:8
Hesekielin 17:9
Hesekielin 17:10
Hesekielin 17:11
Hesekielin 17:12
Hesekielin 17:13
Hesekielin 17:14
Hesekielin 17:15
Hesekielin 17:16
Hesekielin 17:17
Hesekielin 17:18
Hesekielin 17:19
Hesekielin 17:20
Hesekielin 17:21
Hesekielin 17:22
Hesekielin 17:23
Hesekielin 17:24
Hesekielin 1 / Hes 1
Hesekielin 2 / Hes 2
Hesekielin 3 / Hes 3
Hesekielin 4 / Hes 4
Hesekielin 5 / Hes 5
Hesekielin 6 / Hes 6
Hesekielin 7 / Hes 7
Hesekielin 8 / Hes 8
Hesekielin 9 / Hes 9
Hesekielin 10 / Hes 10
Hesekielin 11 / Hes 11
Hesekielin 12 / Hes 12
Hesekielin 13 / Hes 13
Hesekielin 14 / Hes 14
Hesekielin 15 / Hes 15
Hesekielin 16 / Hes 16
Hesekielin 17 / Hes 17
Hesekielin 18 / Hes 18
Hesekielin 19 / Hes 19
Hesekielin 20 / Hes 20
Hesekielin 21 / Hes 21
Hesekielin 22 / Hes 22
Hesekielin 23 / Hes 23
Hesekielin 24 / Hes 24
Hesekielin 25 / Hes 25
Hesekielin 26 / Hes 26
Hesekielin 27 / Hes 27
Hesekielin 28 / Hes 28
Hesekielin 29 / Hes 29
Hesekielin 30 / Hes 30
Hesekielin 31 / Hes 31
Hesekielin 32 / Hes 32
Hesekielin 33 / Hes 33
Hesekielin 34 / Hes 34
Hesekielin 35 / Hes 35
Hesekielin 36 / Hes 36
Hesekielin 37 / Hes 37
Hesekielin 38 / Hes 38
Hesekielin 39 / Hes 39
Hesekielin 40 / Hes 40
Hesekielin 41 / Hes 41
Hesekielin 42 / Hes 42
Hesekielin 43 / Hes 43
Hesekielin 44 / Hes 44
Hesekielin 45 / Hes 45
Hesekielin 46 / Hes 46
Hesekielin 47 / Hes 47
Hesekielin 48 / Hes 48