A A A A A
×

Raamattu 1776

Hesekielin 12

1
Ja Herran sana tuli minulle ja sanoi:
2
Ihmisen poika, sinä asut kovakorvaisen kansan seassa, jolla kyllä silmät ovat nähdä, ja ei kuitenkaan tahdo nähdä, ja korvat kuulla, eikä tahdo kuitenkaan kuulla; sillä se on tottelematoin huone.
3
Sentähden sinä ihmisen poika, tee itselles vaellusaseet, ja vaella valkialla päivällä heidän silmäinsä edessä; sinun pitää vaeltaman siastas toiseen paikkaan heidän silmäinsä edessä, jos he, mitämaks, tahtovat ymmärtää, että he kovakorvainen kansa ovat.
4
Ja sinun pitää tuoman sinun asees edes, niinkuin sinä tahtoisit vaeltaa valkialla päivällä heidän silmäinsä edessä, niiden uloslähtemisen tavalla, jotka vaeltaa tahtovat.
5
Ja sinun pitää murtaman sinuas seinän lävitse heidän silmäinsä edessä, ja menemän siitä ulos.
6
Ja olallas kantaman heidän silmäinsä edessä, ja kuin pimiä tullut on, menemän matkaas. Sinun pitää kasvos peittämän, ettet sinä saa nähdä maata; sillä minä olen pannut sinun ihmeeksi Israelin huoneelle.
7
Ja minä tein, niinkuin minulle käsketty oli, ja kannoin aseeni edes, niikuin minun piti vaeltaman valkialla päivällä, ja ehtoona kangotin minä itseni lävitse seinän kädellä. Ja kuin pimiä oli tullut, otin minä sen olalleni ja kannoin sen ulos heidän silmäinsä edessä.
8
Ja huomeneltain varhain tuli Herran sana minulle ja sanoi:
9
Sinä ihmisen poika, eikö Israelin huone, tottelematoin huone, ole sanonut sinulle: mitä sinä teet?
10
Niin sano siis heille: näin sanoo Herra, Herra: tämä kuorma tulee päämiehen päälle Jerusalemissa, ja koko Israelin huoneen päälle, joka siellä on.
11
Sano siis: minä olen teidän ihmeenne: niinkuin minä tehnyt olen, niin teille tapahtuman pitää, että teidän pitää vaeltaman ja vankina vietämän pois.
12
Heidän päämiehensä pitää vietämän pois olkapäillä pimeydessä, ja pitää käymän ulos seinän lävitse, jonka heidän särkemän pitää, että heidän pitää vaeltaman sen lävitse; hänen kasvonsa pitää peitettämän, ettei hän yhdelläkään silmällä näe maata.
13
Minä tahdon myös heittää minun verkkoni hänen päällensä, että hän minun verkollani pitää otettaman kiinni; ja minä tahdon antaa hänen tulla Babeliin Kaldean maalle, jota ei hänen kuitenkaan näkemän pidä, ja siellä hänen pitää kuoleman.
14
Ja kaikki, jotka ovat hänen ympärillensä, hänen apumiehensä, ja kaiken sotajoukkonsa tahdon minä hajoittaa kaikkiin tuuliin, ja vetää ulos miekan heidän jälkeensä.
15
Ja niin heidän pitää ymmärtämän, että minä olen Herra, kuin minä ajan heitä pois pakanain sekaan, ja hajoitan heitä maakuntiin.
16
Mutta minä tahdon muutamia harvoja heistä tallella pitää miekan, nälän ja ruton edestä; että heidän pitää jutteleman kaikki kauhistuksensa pakanain seassa, kuhunka heidän tuleman pitää, ja ymmärtämän, että minä olen Herra.
17
Ja Herran sana tuli minulle ja sanoi:
18
Sinä ihmisen poika, sinun pitää syömän leipäs vavistuksella, ja juoman vetes väristyksellä ja murheella,
19
Ja sanoman maakunnan kansalle: näin sanoo Herra, Herra Jerusalemin asuvaisista Israelin maalla: heidän pitää syömän leipänsä murheessa, ja juoman vetensä vaivaisuudessa; sillä maa pitää hävitetyksi tuleman kaikista, mitä siinä on, kaikkein asuvaisten pahuuden tähden.
20
Ja ne kaupungit, jotka hyvin asetetut ovat, pitää tyhjäksi ja maa kylmille tuleman; ja niin teidän pitää ymmärtämän, että minä olen Herra.
21
Ja Herran sana tuli minulle ja sanoi:
22
Sinä ihmisen poika, mikä sananlasku on teillä Israelin maalla, että te sanotte: että se viipyy niin kauvan, niin kaikki ennustus turhaan raukee.
23
Sentähden sano heille: näin sanoo Herra, Herra: minä tahdon hyljätä sen sananlaskun, ettei sitä enään pidä pidettämän Israelissa; ja sano heille: aika on juuri läsnä, ja kaikki, mitä ennustettu on.
24
Sillä tästedes ei yksikään näky pidä puuttuman, eikä ennustus valehteleman Israelin huoneessa.
25
Sillä minä Herra sen puhun, mitä minä puhun, sen pitää tapahtuman, ja ei edemmä viivytettämän; mutta teidän ajallanne, sinä tottelematoin huone, pitää minun tekemän sen minkä minä puhun, sanoo Herra, Herra.
26
Ja Herran sana tuli minulle ja sanoi:
27
Sinä ihmisen poika: katso, Israelin huone sanoo: se näky, jonka tämä näkee, on vielä kaukana, ja ennustaa siitä ajasta, joka vielä nyt kaukana on.
28
Sentähden sano heille: näin sanoo Herra, Herra: ei yhtään minun sanastani pidä enään viivytetyksi tuleman; mutta se sana, jonka minä puhun, pitää tapahtuman, sanoo Herra, Herra.
Hesekielin 12:1
Hesekielin 12:2
Hesekielin 12:3
Hesekielin 12:4
Hesekielin 12:5
Hesekielin 12:6
Hesekielin 12:7
Hesekielin 12:8
Hesekielin 12:9
Hesekielin 12:10
Hesekielin 12:11
Hesekielin 12:12
Hesekielin 12:13
Hesekielin 12:14
Hesekielin 12:15
Hesekielin 12:16
Hesekielin 12:17
Hesekielin 12:18
Hesekielin 12:19
Hesekielin 12:20
Hesekielin 12:21
Hesekielin 12:22
Hesekielin 12:23
Hesekielin 12:24
Hesekielin 12:25
Hesekielin 12:26
Hesekielin 12:27
Hesekielin 12:28
Hesekielin 1 / Hes 1
Hesekielin 2 / Hes 2
Hesekielin 3 / Hes 3
Hesekielin 4 / Hes 4
Hesekielin 5 / Hes 5
Hesekielin 6 / Hes 6
Hesekielin 7 / Hes 7
Hesekielin 8 / Hes 8
Hesekielin 9 / Hes 9
Hesekielin 10 / Hes 10
Hesekielin 11 / Hes 11
Hesekielin 12 / Hes 12
Hesekielin 13 / Hes 13
Hesekielin 14 / Hes 14
Hesekielin 15 / Hes 15
Hesekielin 16 / Hes 16
Hesekielin 17 / Hes 17
Hesekielin 18 / Hes 18
Hesekielin 19 / Hes 19
Hesekielin 20 / Hes 20
Hesekielin 21 / Hes 21
Hesekielin 22 / Hes 22
Hesekielin 23 / Hes 23
Hesekielin 24 / Hes 24
Hesekielin 25 / Hes 25
Hesekielin 26 / Hes 26
Hesekielin 27 / Hes 27
Hesekielin 28 / Hes 28
Hesekielin 29 / Hes 29
Hesekielin 30 / Hes 30
Hesekielin 31 / Hes 31
Hesekielin 32 / Hes 32
Hesekielin 33 / Hes 33
Hesekielin 34 / Hes 34
Hesekielin 35 / Hes 35
Hesekielin 36 / Hes 36
Hesekielin 37 / Hes 37
Hesekielin 38 / Hes 38
Hesekielin 39 / Hes 39
Hesekielin 40 / Hes 40
Hesekielin 41 / Hes 41
Hesekielin 42 / Hes 42
Hesekielin 43 / Hes 43
Hesekielin 44 / Hes 44
Hesekielin 45 / Hes 45
Hesekielin 46 / Hes 46
Hesekielin 47 / Hes 47
Hesekielin 48 / Hes 48