| 1 |
| Sillä katso, Herra, Herra Zebaot ottaa pois Jerusalemista ja Juudasta kaikkinaisen varan, kaiken leivän varan, ja kaiken veden varan; |
| 2 |
| Väkevät sotamiehet, tuomarit, prophetat, tietäjät ja vanhimmat; |
| 3 |
| Viidenkymmenen päämiehet, ja kunnialliset miehet, neuvonantajat, ja taitavat virkamiehet, ja toimella puhuvaiset miehet. |
| 4 |
| Ja tahtoo heille antaa nuorukaiset pääruhtinaiksi, ja lapset heitä hallitsemaan. |
| 5 |
| Ja kansan pitää ryöstämän toinen toistansa, ja jokaisen lähimmäistänsä; ja nuoremman pitää ylpiä oleman vanhaa vastaaan, ja ylönkatsotun kunniallista vastaan. |
| 6 |
| Silloin tarttuu veli veljeensä isänsä huoneesta: sinulla on vaatteet, ole meidän hallitsiamme, auta sinä tätä lankeemusta. |
| 7 |
| Mutta silloin hän vannoo ja sanoo: en minä taida parantaa, ei kotonani ole leipää eikä vaatteita: älkäät minun panko kansan hallitsiaksi. |
| 8 |
| Sillä Jerusalem kaatuu, ja Juuda käy ylösalaisin; että heidän kielensä ja tekonsa on Herraa vastaan, niin että he hänen majesteettinsa silmiä vastoin sotivat. |
| 9 |
| Heidän kasvoinsa hahmo todistaa heitä vastaan: ja he kerskaavat rikoksistansa, niinkuin Sodoma, ja ei salaa niitä. Voi heidän sielujansa! sillä he itse saattavat pääällensä onnettomuuden. |
| 10 |
| Sanokaat vanhurskaalle, että hänen käy hyvin; sillä hän saa syödä töidensä hedelmän. |
| 11 |
| Mutta voi jumalattomia; sillä he ovat pahat, ja heille maksetaan niinkuin he ansaitsevat. |
| 12 |
| Lapset ovat minun kansani vaivaajat, ja vaimot vallitsevat heitä. Minun kansani, sinun lohduttajas häiritsevät sinun, ja turmelevat tien, jota sinun käymän pitäis. |
| 13 |
| Mutta Herra seisoo siellä oikeudella, ja on seisahtanut tuomitsemaan kansoja. |
| 14 |
| Herra tulee tuomiolle kansansa vanhimpain kanssa ja pääruhtinasten kanssa; sillä te olette turmelleet viinamäen, ja köyhäin ryöstö on teidän huoneessanne. |
| 15 |
| Miksi tallaatte kansaani, ja runtelette köyhää? sanoo Herra, Herra Zebaot. |
| 16 |
| Ja Herra sanoo: että Zionin tyttäret ovat ylpiät, ja käyvät kenossa kauloin, kiilusilminä, kävelevät ja koriasti astelevat, niinkuin jalat sidotut olisivat; |
| 17 |
| On siis Herra tekevä Zionin tytärten päät rupisiksi, ja Herra on paljastava heidän häpiänsä. |
| 18 |
| Silloin on Herra ottava kenkäin kaunistuksen pois, ja koriasti kudotut rihmat ja soljet, |
| 19 |
| Käädyt, ja rannerenkaat ja seppelit, |
| 20 |
| Kalliit pääliinat, ja polukset, ja päärihmat, ja lemausastiat, ja korvarenkaat, |
| 21 |
| Sormukset ja otsalehdet, |
| 22 |
| Juhlavaatteet, ja kaaput, ja timpit, ja kukkarot, |
| 23 |
| Peilit ja pienet liinavaatteet, ja lakit ja suvihameet. |
| 24 |
| Ja pitää häijy löyhkä hyvän hajun edestä oleman, ja nuora vyön edestä, ja paljas pää kaharain hiusten edestä, ja ahdas säkki avaran hameen edestä. Nämät kaikki sinun kauneutes siaan. |
| 25 |
| Sinun miehes kaatuvat miekan kautta, ja sinun väkeväs sodassa. |
| 26 |
Ja heidän porttinsa pitää murehtiman ja valittaman: ja heidän pitää vaikiasti istuman maan päällä.
|
| Finnish Bible 1776 |
| Public Domain Version: 1776 |