A A A A A
×

Raamattu 1776

2 Mooseksen 4

1
Moses vastasi, ja sanoi: katso, ei he usko minua, eikä ole kuuliaiset minun äänelleni; vaan sanovat: ei ole Herra näkynyt sinulle.
2
Herra sanoi hänelle: mikä se on sinun kädessäs? Hän sanoi: sauva.
3
Ja hän sanoi: heitä se maahan, ja hän heitti sen maahan, ja se muuttui kärmeeksi. Ja Moses pakeni häntä.
4
Mutta Herra sanoi Mosekselle: ojenna kätes, ja rupee hänen pyrstöönsä. Niin hän ojensi kätensä ja rupesi häneen, ja se muuttui sauvaksi hänen kädessänsä.
5
Sentähden pitää heidän uskoman, että Herra on näkynyt sinulle, heidän isäinsä Jumala, Abrahamin Jumala, Isaakin Jumala ja Jakobin Jumala.
6
Ja Herra sanoi vielä hänelle: pistä nyt kätes povees. Ja hän pisti sen poveensa. Ja koska hän veti sen ulos, katso, hänen kätensä oli spitalinen niinkuin lumi.
7
Ja hän sanoi: pistä kätes jällensä povees, ja hän pisti kätensä jälleen poveensa, ja veti jällensä sen ulos povestansa, ja katso, se tuli niinkuin hänen ihonsa.
8
Ja on tapahtuva, jollei he sinua usko, eikä ole kuuliaiset sinun äänelles yhden ihmeen tähden, niin he uskovat sinun äänes toisen ihmeen tähden.
9
Jollei he usko niitä kahta ihmettä, eikä ole kuuliaiset sinun äänelles, niin ota vettä virrasta, ja kaada kuivalle maalle, niin se vesi, jonkas olet ottanut virrasta, tulee vereksi kuivalla maalla.
10
Niin sanoi Moses Herralle: Ah Herra, en ole minä tähän asti puhelias mies ollut, enkä myös sitte kuin sinä palvelias kanssa puhunut olet; sillä minulla on hidas puhe ja kankia kieli.
11
Ja Herra sanoi hänelle: kuka on luonut ihmisen suun? Eli kuka on tehnyt mykän taikka kuuron, eli näkevän taikka sokian? Enkö minä Herra (ole niitä tehnyt)?
12
Mene siis nyt, minä olen sinun suussas, ja opetan sinua, mitä sinun puhuman pitää.
13
Moses sanoi: Ah Herra, lähetä, jonkas tahdot lähettää.
14
Niin Herra vihastui suuresti Moseksen päälle, ja sanoi: enkö minä tunne Aaronia sinun veljeäs, Levin suvusta, että hän on puhelias? Ja katso, hän tulee sinua vastaan, ja koska hän näkee sinun, niin hän iloitsee sydämestänsä.
15
Sinun pitää puhuman hänelle, ja paneman sanat hänen suuhunsa; ja minä olen sinun ja hänen suunsa kanssa, ja opetan teitä, mitä teidän pitää tekemän.
16
Ja hänen pitää puhuman sinun puolestas kansalle. Hänen pitää oleman sinun suunas, ja sinun pitää oleman hänelle Jumalana.
17
Ja ota tämä sauva kätees, jolla sinun pitää tekemän ihmeitä.
18
Niin Moses läksi sieltä, ja tuli jällensä appensa Jetron tykö, ja sanoi hänelle: annas minun mennä, että minä palajaisin veljeini tykö, jotka ovat Egyptissä, ja näkisin heitä, jos he vielä elävät. Ja Jetro sanoi Mosekselle: mene rauhassa.
19
Ja Herra sanoi Mosekselle Midianissa: mene ja palaja Egyptiin; sillä ne kaikki ovat kuolleet, jotka sinun henkes perään seisoivat.
20
Ja Moses otti emäntänsä ja poikansa, ja pani ne aasin päälle, ja palasi Egyptiin; ja otti Jumalan sauvan käteensä.
21
Ja Herra sanoi Mosekselle: katso, koskas tulet Egyptiin jällensä, ettäs teet kaikki ne ihmeet Pharaon edessä, jotka minä olen antanut sinun kätees. Ja minä paadutan hänen sydämensä, ja ei hän päästä kansaa.
22
Ja sinun pitää sanoman Pharaolle: näin sanoo Herra: Israel on minun poikani, minun esikoiseni.
23
Ja minä käsken sinulle: päästä minun poikani palvelemaan minua, ja jos et sinä tahdo häntä päästää, katso, minä tapan sinun poikas, sinun esikoises.
24
Ja koska hän oli tiellä majassa, tuli Herra häntä vastaan, ja tahtoi hänen tappaa.
25
Niin Zippora otti kiven, ja ympärileikkasi poikansa esinahan, ja rupesi hänen jalkoihinsa, ja sanoi: sinä olet minulle veriylkä.
26
Niin hän luopui hänestä. Mutta sanoi: veriylkä ympärileikkauksen tähden.
27
Ja Herra sanoi Aaronille: mene Mosesta vastaan korpeen. Ja hän meni, ja tuli häntä vastaan Jumalan vuorella, ja antoi hänen suuta.
28
Ja Moses ilmoitti Aaronille kaikki Herran sanat, jotka hänen lähetti, ja kaikki ihmeet, jotka hän hänet käskenyt oli.
29
Niin meni Moses ja Aaron, ja kokosivat kaikki Israelin lasten vanhimmat.
30
Ja Aaron puhui kaikki ne sanat, jotka Herra Mosekselle puhunut oli, ja teki ihmeitä kansan edessä.
31
Ja kansa uskoi. Ja kuin he kuulivat, että Herra oli etsinyt Israelin lapsia, nähnyt myös heidän ahdistuksensa, lankesivat he maahan ja rukoilivat.
2 Mooseksen 4:1
2 Mooseksen 4:2
2 Mooseksen 4:3
2 Mooseksen 4:4
2 Mooseksen 4:5
2 Mooseksen 4:6
2 Mooseksen 4:7
2 Mooseksen 4:8
2 Mooseksen 4:9
2 Mooseksen 4:10
2 Mooseksen 4:11
2 Mooseksen 4:12
2 Mooseksen 4:13
2 Mooseksen 4:14
2 Mooseksen 4:15
2 Mooseksen 4:16
2 Mooseksen 4:17
2 Mooseksen 4:18
2 Mooseksen 4:19
2 Mooseksen 4:20
2 Mooseksen 4:21
2 Mooseksen 4:22
2 Mooseksen 4:23
2 Mooseksen 4:24
2 Mooseksen 4:25
2 Mooseksen 4:26
2 Mooseksen 4:27
2 Mooseksen 4:28
2 Mooseksen 4:29
2 Mooseksen 4:30
2 Mooseksen 4:31
2 Mooseksen 1 / 2Mo 1
2 Mooseksen 2 / 2Mo 2
2 Mooseksen 3 / 2Mo 3
2 Mooseksen 4 / 2Mo 4
2 Mooseksen 5 / 2Mo 5
2 Mooseksen 6 / 2Mo 6
2 Mooseksen 7 / 2Mo 7
2 Mooseksen 8 / 2Mo 8
2 Mooseksen 9 / 2Mo 9
2 Mooseksen 10 / 2Mo 10
2 Mooseksen 11 / 2Mo 11
2 Mooseksen 12 / 2Mo 12
2 Mooseksen 13 / 2Mo 13
2 Mooseksen 14 / 2Mo 14
2 Mooseksen 15 / 2Mo 15
2 Mooseksen 16 / 2Mo 16
2 Mooseksen 17 / 2Mo 17
2 Mooseksen 18 / 2Mo 18
2 Mooseksen 19 / 2Mo 19
2 Mooseksen 20 / 2Mo 20
2 Mooseksen 21 / 2Mo 21
2 Mooseksen 22 / 2Mo 22
2 Mooseksen 23 / 2Mo 23
2 Mooseksen 24 / 2Mo 24
2 Mooseksen 25 / 2Mo 25
2 Mooseksen 26 / 2Mo 26
2 Mooseksen 27 / 2Mo 27
2 Mooseksen 28 / 2Mo 28
2 Mooseksen 29 / 2Mo 29
2 Mooseksen 30 / 2Mo 30
2 Mooseksen 31 / 2Mo 31
2 Mooseksen 32 / 2Mo 32
2 Mooseksen 33 / 2Mo 33
2 Mooseksen 34 / 2Mo 34
2 Mooseksen 35 / 2Mo 35
2 Mooseksen 36 / 2Mo 36
2 Mooseksen 37 / 2Mo 37
2 Mooseksen 38 / 2Mo 38
2 Mooseksen 39 / 2Mo 39
2 Mooseksen 40 / 2Mo 40