| 1 |
| Koran lasten opetus, edelläveisaajalle. (H44:2) Jumala! me olemme korvillamme kuulleet, meidän isämme ovat meille luetelleet, mitäs heidän aikanansa ja muinen tehnyt olet. |
| 2 |
| Sinä olet ajanut pakanat pois kädelläs; mutta heidät sinä olet istuttanut siaan: sinä olet kansat kadottanut, mutta heitä sinä olet levittänyt. |
| 3 |
| Sillä ei he ole miekallansa maata omistaneet, ja heidän käsivartensa ei auttaneet heitä, vaan sinun oikia kätes ja sinun käsivartes, ja sinun kasvois valkeus; sillä sinä mielistyit heihin. |
| 4 |
| Jumala, sinä olet minun kuninkaani, joka autuuden Jakobille lupaat. |
| 5 |
| Sinun kauttas me vihollisemme paiskaamme maahan; sinun nimessäs me tallaamme vastaankarkaajamme. |
| 6 |
| Sillä en minä luota joutseeni, eikä miekkani auta minua. |
| 7 |
| Mutta sinä autat meitä vihollisistamme, ja saatat niitä häpiään, jotka meitä vihaavat. |
| 8 |
| Jumalasta me kerskaamme joka päivä, ja kiitämme sinun nimeäs ijankaikkisesti, Sela! |
| 9 |
| Miksi sinä nyt sysäät meitä pois, ja annat meidän häpiään tulla, etkä lähde meidän sotajoukkomme kanssa? |
| 10 |
| Sinä annat meidän paeta vihollistemme edessä, että ne raatelisivat meitä, jotka meitä vihaavat. |
| 11 |
| Sinä annat meitä syötäviksi niinkuin lampaita, ja hajoitat pakanain sekaan. |
| 12 |
| Sinä myit kansas ilman hintaa, ja et mitään siitä ottanut. |
| 13 |
| Sinä panet meitä häpiäksi läsnä-asuvaisillemme, pilkaksi ja nauruksi niille, jotka meidän ympärillämme ovat. |
| 14 |
| Sinä teet meitä sananlaskuksi pakanain seassa, ja että kansat vääntelevät päätänsä meidän tähtemme. |
| 15 |
| Joka päivä on minun häväistykseni minun edessäni; ja minun kasvoini häpiä peittää minun, |
| 16 |
| Että minun pitää pilkkaajia ja laittajia kuuleman, ja viholliset ja tylyt kostajat näkemän. |
| 17 |
| Nämät kaikki ovat tulleet meidän päällemme; ja emme sentähden ole sinua unhottaneet, emmekä petollisesti sinun liittoas vastaan tehneet. |
| 18 |
| Ja ei meidän sydämemme takaperin kääntynyt, eikä meidän käymisemme poikennut sinun tiestäs; |
| 19 |
| Ettäs meitä niin löit rikki lohikärmeiden seassa ja peitit meitä kuoleman varjolla. |
| 20 |
| Jos me olisimme meidän Jumalamme nimen unhottaneet, ja meidän kätemme nostaneet vieraalle Jumalalle, |
| 21 |
| Eikö Jumala sitä etsisi? vaan hän itse tietää meidän sydämemme pohjan. |
| 22 |
| Sillä sinun tähtes me surmataan joka päivä: ja me luetaan teuraslampaiksi. |
| 23 |
| Herää, Herra, miksis makaat? valvo, ja älä meitä sysää pois kaiketikaan. |
| 24 |
| Miksis peität kasvos, ja unohdat meidän raadollisuutemme ja ahdistuksemme? |
| 25 |
| Sillä meidän sielumme on painettu alas maahan asti: meidän vatsamme riippuu maassa. |
| 26 |
Nouse, auta meitä, ja lunasta meitä laupiutes tähden!
|
| Finnish Bible 1776 |
| Public Domain Version: 1776 |