1 |
Koran lasten opetus, edelläveisaajalle. (H44:2) Jumala! me olemme korvillamme kuulleet, meidän isämme ovat meille luetelleet, mitäs heidän aikanansa ja muinen tehnyt olet. |
2 |
Sinä olet ajanut pakanat pois kädelläs; mutta heidät sinä olet istuttanut siaan: sinä olet kansat kadottanut, mutta heitä sinä olet levittänyt. |
3 |
Sillä ei he ole miekallansa maata omistaneet, ja heidän käsivartensa ei auttaneet heitä, vaan sinun oikia kätes ja sinun käsivartes, ja sinun kasvois valkeus; sillä sinä mielistyit heihin. |
4 |
Jumala, sinä olet minun kuninkaani, joka autuuden Jakobille lupaat. |
5 |
Sinun kauttas me vihollisemme paiskaamme maahan; sinun nimessäs me tallaamme vastaankarkaajamme. |
6 |
Sillä en minä luota joutseeni, eikä miekkani auta minua. |
7 |
Mutta sinä autat meitä vihollisistamme, ja saatat niitä häpiään, jotka meitä vihaavat. |
8 |
Jumalasta me kerskaamme joka päivä, ja kiitämme sinun nimeäs ijankaikkisesti, Sela! |
9 |
Miksi sinä nyt sysäät meitä pois, ja annat meidän häpiään tulla, etkä lähde meidän sotajoukkomme kanssa? |
10 |
Sinä annat meidän paeta vihollistemme edessä, että ne raatelisivat meitä, jotka meitä vihaavat. |
11 |
Sinä annat meitä syötäviksi niinkuin lampaita, ja hajoitat pakanain sekaan. |
12 |
Sinä myit kansas ilman hintaa, ja et mitään siitä ottanut. |
13 |
Sinä panet meitä häpiäksi läsnä-asuvaisillemme, pilkaksi ja nauruksi niille, jotka meidän ympärillämme ovat. |
14 |
Sinä teet meitä sananlaskuksi pakanain seassa, ja että kansat vääntelevät päätänsä meidän tähtemme. |
15 |
Joka päivä on minun häväistykseni minun edessäni; ja minun kasvoini häpiä peittää minun, |
16 |
Että minun pitää pilkkaajia ja laittajia kuuleman, ja viholliset ja tylyt kostajat näkemän. |
17 |
Nämät kaikki ovat tulleet meidän päällemme; ja emme sentähden ole sinua unhottaneet, emmekä petollisesti sinun liittoas vastaan tehneet. |
18 |
Ja ei meidän sydämemme takaperin kääntynyt, eikä meidän käymisemme poikennut sinun tiestäs; |
19 |
Ettäs meitä niin löit rikki lohikärmeiden seassa ja peitit meitä kuoleman varjolla. |
20 |
Jos me olisimme meidän Jumalamme nimen unhottaneet, ja meidän kätemme nostaneet vieraalle Jumalalle, |
21 |
Eikö Jumala sitä etsisi? vaan hän itse tietää meidän sydämemme pohjan. |
22 |
Sillä sinun tähtes me surmataan joka päivä: ja me luetaan teuraslampaiksi. |
23 |
Herää, Herra, miksis makaat? valvo, ja älä meitä sysää pois kaiketikaan. |
24 |
Miksis peität kasvos, ja unohdat meidän raadollisuutemme ja ahdistuksemme? |
25 |
Sillä meidän sielumme on painettu alas maahan asti: meidän vatsamme riippuu maassa. |
26 |
Nouse, auta meitä, ja lunasta meitä laupiutes tähden!
|
Finnish Bible 1776 |
Public Domain Version: 1776 |