| 1 |
| Davidin Psalmi. Riitele, Herra, riitaveljeini kanssa: sodi vihollisiani vastaan. |
| 2 |
| Tempaa kilpi ja keihäs, ja nouse minua auttamaan. |
| 3 |
| Sivalla ase ja suojele minua sortajiani vastaan: sano sielulleni: minä olen apus. |
| 4 |
| Häpiään ja pilkkaan tulkoon kaikki, jotka sieluani väijyvät: palatkoon takaperin ja nauruksi tulkoon, jotka minulle pahaa suovat. |
| 5 |
| Olkoon he niinkuin akanat tuulessa; ja Herran enkeli sysätköön heitä pois. |
| 6 |
| Heidän tiensä olkaan pimiä ja niljakas; ja Herran enkeli vainotkoon heitä. |
| 7 |
| Sillä he ovat ilman syytä verkkonsa virittäneet minua kadottaaksensa, ja ilman syytä ovat sielulleni kaivaneet haudan. |
| 8 |
| Tulkoon hänelle vaiva, jota ei hän tiedä, ja verkko, jonka hän viritti, käsittäköön hänen: siihen hän langetkoon. |
| 9 |
| Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa ja riemuitkaan hänen avustansa. |
| 10 |
| Kaikki minun luuni sanokaan: Herra, kuka on sinun vertaises? sinä joka päästät nöyrän väkevämmän käsistä, raadollisen ja köyhän raatelialtansa. |
| 11 |
| Väärät todistajat astuvat edes, jotka minua niihin soimaavat, joista en mitään tiedä. |
| 12 |
| He tekevät minulle pahaa hyvästä, minulle mielikarvaudeksi. |
| 13 |
| Mutta minä, kuin he sairastivat, puin säkin päälleni, vaivasin itsiäni paastolla, ja rukoilin sydämestäni; |
| 14 |
| Minä käytin itseni kuin he olisivat olleet minun ystäväni ja veljeni: niinkuin se joka äitiänsä murehtii, kävin minä kumarruksissa murhevaatteissa. |
| 15 |
| Mutta he iloitsevat minun vahingostani ja kokoontuvat: ontuvat myös kokoovat heitänsä havaitsematta minua vastaan, he repivät ja ei lakkaa. |
| 16 |
| Ulkokullattuin seassa, jotka leipäkyrsänkin tähden pilkkaavat, kiristävät he hampaitansa minun päälleni. |
| 17 |
| Herra, kuinka kauvan sinä tätä katselet? Päästä siis sieluni heidän hävityksestänsä, ja yksinäiseni nuorista jalopeuroista. |
| 18 |
| Minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa; paljon kansan keskellä minä sinua ylistän. |
| 19 |
| Älä salli niiden iloita minusta, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, eli silmää iskeä, jotka minua ilman syytä vihaavat. |
| 20 |
| Sillä ei he puhu ystävällisesti, vaan etsivät vääriä syitä hiljaisia vastaan maan päällä, |
| 21 |
| Ja levittävät kitansa avaralta minua vastaan, ja sanovat: niin, niin: sen me mielellämme näemme. |
| 22 |
| Herra, sinä sen myös näet, älä siis vaiti ole: Herra, älä kaukana ole minusta. |
| 23 |
| Herää ja nouse katsomaan minun oikeuttani ja asiatani, minun Jumalani ja Herrani. |
| 24 |
| Herra minun Jumalani, tuomitse minua vanhurskautes jälkeen, ettei he riemuitsisi minusta. |
| 25 |
| Älä salli heidän sydämissänsä sanoa: niin, niin me tahdomme; ja älä anna heidän sanoa: me olemme hänen nielleet. |
| 26 |
| Häväistäköön ja nauruksi joutukoon kaikki, jotka onnettomuudestani iloitsevat: puetettakoon häpiällä ja pilkalla, jotka itsiänsä minusta kerskaavat. |
| 27 |
| Iloitkaan ja riemuitkaan, jotka minun vanhurskauttani rakastavat, ja sanokaan aina: Herra olkoon suuresti kiitetty, joka suo palveliallensa rauhan. |
| 28 |
Ja minun kieleni puhuu sinun vanhurskauttas, ja kiittää sinua joka päivä.
|
| Finnish Bible 1776 |
| Public Domain Version: 1776 |