| 1 |
| Davidin oppi ja rukous, kuin hän luolassa oli. (H142:2) Minä huudan Herran tykö äänelläni, ja rukoilen Herraa äänelläni. |
| 2 |
| Minä vuodatan ajatukseni hänen edessänsä, ja osoitan hänelle hätäni, |
| 3 |
| Koska henkeni on ahdistuksessa, niin sinä tiedät käymiseni: tielle, jota minä vaellan, asettavat he paulat eteeni. |
| 4 |
| Katsele oikialle puolelle ja näe, siellä ei yksikään tahdo minua tuta: en minä taida paeta, ei tottele kenkään minun sieluani. |
| 5 |
| Herra, sinua minä huudan ja sanon: sinä olet minun toivoni ja minun osani elävien maalla. |
| 6 |
| Ota vaari minun rukouksestani, sillä minua vaivataan sangen: pelasta minua vainollisistani; sillä he ovat minua väkevämmät. |
| 7 |
Vie minun sieluni vankeudesta ulos kiittämään sinun nimeäs: vanhurskaat kokoontuvat minun tyköni, koskas minulle hyvästi teet.
|
| Finnish Bible 1776 |
| Public Domain Version: 1776 |