A A A A A
Raamattu 1776

Psalmien 137



1
Babelin virtain tykönä me istuimme ja itkimme, kuin me Zionin muistimme.
2
Kanteleemme me ripustimme pajuihin, jotka siellä olivat.
3
Siellä he käskivät meidän veisata, jotka meitä vankina pitivät, ja iloita meidän itkussamme: Veisatkaat meille Zionin virsiä.
4
Kuinka me veisaisimme Herran veisun vieraalla maalla?
5
Jos minä unohdan sinua, Jerusalem, niin olkoon oikia käteni unohdettu.
6
Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen minä tee Jerusalemia ylimmäiseksi ilokseni.
7
Herra, muista Edomin lapsia Jerusalemin päivänä, jotka sanovat: repikäät maahan hamaan hänen perustukseensa asti.
8
Sinä hävitetty tytär, Babel; autuas on, se joka sinulle kostaa, niinkuin sinä meille tehnyt olet.
9
Autuas on se, joka piskuiset lapses ottaa ja paiskaa kiviin.