| 1 |
| Mutta Job vastasi ja sanoi: |
| 2 |
| Kuinka kauvan te vaivaatte minun sieluani? ja runtelette minua sanoilla? |
| 3 |
| Te olette nyt kymmenen kertaa pilkanneet minua; ja ette häpee minua niin vaivata. |
| 4 |
| Jos minä erehdyn, niin minä itselleni erehdyn. |
| 5 |
| Mutta te tosin nousette minua vastaan, ja soimaatte minun pilkkaani. |
| 6 |
| Niin tietäkäät nyt, että Jumala hukuttaa minun, ja on piirittänyt minun verkkoihinsa. |
| 7 |
| Katso, ehkä minä vielä väkivallan tähden huutaisin, niin ei kuitenkaan kuulla minua: jos minä parkuisin, niin ei tässä ole oikeutta. |
| 8 |
| Hän on aidannat minun tieni, etten minä taida sitä käydä, ja pannut pimeyden minun poluilleni. |
| 9 |
| Hän on riisunut minun kunniani minulta, ja ottanut pois kruunun minun päästäni. |
| 10 |
| Hän on maahan kukistanut minun joka kulmalta, ja laskenut minun menemään; ja on reväissyt ylös minun toivoni niinkuin puun. |
| 11 |
| Hän on hirmuisesti vihastunut minun päälleni, ja pitää minun vihamiehenänsä. |
| 12 |
| Hänen sotajoukkonsa ovat kokoontuneet, ja asettaneet tiensä minua kohden, ja piirittäneet minun majani. |
| 13 |
| Hän on eroittanut minun veljeni kauvas minusta, ja minun tuttavani ovat minulle muukalaisiksi tulleet. |
| 14 |
| Minun lähimmäiseni piiloivat minua, ja minun ystäväni ovat unhottaneet minun. |
| 15 |
| Minun huonekuntalaiseni ja piikani pitävät minua vieraana, minä olen tuntemattomaksi tullut heidän silmäinsä edessä. |
| 16 |
| Minä huusin palveliaani, ja ei hän vastannut minua: minun täytyy rukoilla häntä omalla suullani. |
| 17 |
| Minun emäntäni vieroi minun henkeäni, ja minun täytyy palvella omia lapsiani. |
| 18 |
| Ja nuoretkin lapset minun katsovat ylön: jos minä nousen, niin he puhuvat minua vastaan. |
| 19 |
| Kaikki uskolliset ystäväni kauhistuvat minua; ja joita minä rakastin, ovat kääntäneet itsensä minua vastaan. |
| 20 |
| Minun luuni tarttuivat minun nahkaani ja lihaani, ja en minä taida nahallani peittää hampaitani. |
| 21 |
| Armahtakaat minun päälleni, armahtakaat minun päälleni, te minun ystäväni! sillä Jumalan käsi on minuun sattunut! |
| 22 |
| Miksi te vainootte minua niinkuin Jumalakin, ja ette taida minun lihastani ravittaa? |
| 23 |
| Jospa minun puheeni kirjoitettaisiin! jospa ne kirjaan pantaisiin, ja painettaisiin! |
| 24 |
| Raudalla kaivettaisiin lyijy ijankaikkiseksi muistoksi kiveen. |
| 25 |
| Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästälähin maan päällä seisova. |
| 26 |
| Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan. |
| 27 |
| Hänen minä olen minulleni näkevä, ja minun silmäni katsovat häntä, ja ei kenkään outo. Minun munaskuuni ovat kuluneet minun helmassani. |
| 28 |
| Tosin teidän pitäis sanoman: Miksi me vainoamme häntä? sillä tämän puheen perustus löytyy minun tykönäni. |
| 29 |
Peljätkäät siis miekkaa, sillä viha on pahain töiden kostomiekka, että te tietäisitte kurituksen tulevan.
|
| Finnish Bible 1776 |
| Public Domain Version: 1776 |