A A A A A
Facebook Instagram Twitter
Raamattu 1776

Jobin 15



1
Niin vastasi Eliphas Temanilainen ja sanoi:
2
Pitääkö taitavan niin tuuleen puhuman, ja täyttämän vatsansa tuulella?
3
Sinä nuhtelet kelvottomilla sanoilla ja puheilla, joista ei ole hyödytystä.
4
Sinä olet hyljännyt pelvon, ja puhut ylönkatseella Jumalan edessä.
5
Sillä sinun pahuutes opettaa niin sinun suus; ja sinä olet valinnut viekasten kielen.
6
Sinun suus pitää tuomitseman sinun, ja en minä: sinun huules pitää todistaman sinua vastaan:
7
Oletkos ensimäinen ihminen, joka syntynyt on? eli ennen (kaikkia) vuoria luotu?
8
Oletko sinä kuullut Jumalan salaisen neuvon? ja onko taito halvempi sinua?
9
Mitä sinä tiedät, jota emme tiedä; mitäs ymmärrät, joka ei ole meidän tykönämme?
10
Harmaapäät ja vanhat ovat meidän tykönämme, jotka ennen ovat eläneet kuin sinun isäs.
11
Pitäiskö Jumalan lohdutukset oleman halvat sinulle? Eli onko jotakin salaista tykönäs?
12
Mitä sinun sydämes aikoi? ja mitäs vilkutat silmiäs?
13
Kuinka sinä asetat mieles Jumalaa vastaan? että sinä senkaltaiset sanat suustas päästät.
14
Mikä on ihminen, että hän olis puhdas? ja että hän olis hurskas, joka vaimosta syntynyt on?
15
Katso, hänen pyhäinsä seassa ei ole yhtään nuhteetointa; ja taivaat ei ole puhtaat hänen edessänsä.
16
Kuinka paljon enemmin ihminen on kauhia ja ilkiä, joka juo vääryyttä niinkuin vettä?
17
Minä osoitan sinulle sen, kuule minua: minä luettelen sinulle, mitä minä nähnyt olen:
18
Mitä taitavat sanoneet ovat, jota ei yksikään heidän isistänsä ole salannut.
19
Joille ainoille maa annettu on, niin ettei yksikään outo saanut käydä heidän keskellänsä.
20
Jumalatoin vapisee kaiken elinaikansa, ja tyrannin vuosiluku on peitetty.
21
Pelvon ääni on hänen korvissansa, että rauhassakin pitää hävittäjä tuleman hänen päällensä.
22
Ei hän usko palajavansa pimeydestä, ja varoo aina miekkaa.
23
Kuin hän lähtee sinne ja tänne elatuksensa jälkeen, niin hän luulee aina pimeyden päivän käsissänsä olevan.
24
Ahdistus ja hätä peljättävät häntä, ja yllyttävät hänen, niinkuin kuningas valmis sotaan.
25
Sillä hän on ojentanut kätensä Jumalaa vastaan, ja vahvistanut itsensä Kaikkivaltiasta vastaan.
26
Hän juoksee päätäpäin häntä vastaan, ja seisoo ynseästi häntä vastaan.
27
Hän on peittänyt kasvonsa lihavuudellansa, ja lihoittanut ja paisuttanut itsensä.
28
Mutta hänen pitää asuman hävitetyssä kaupungissa ja asumattomissa huoneissa, jotka roukkioksi riutumallansa ovat.
29
Ei hänen pidä rikastuman, eikä hänen tavaransa pysymän, eikä hänen onnensa pidä leviämän maassa.
30
Ei hänen pidä pääsemän pimeydestä: tulen liekki kuivaa hänen oksansa, ja hänen suunsa hengellä katoo.
31
Ei hän taida uskaltaa turhuuteen, että hän on petetty; sillä turhuus on hänen palkkansa.
32
Hän loppuu ennen aikaansa, ja hänen oksansa ei pidä vihoittaman.
33
Hän poimitaan niinkuin kypsymätöin marja viinapuusta, ja niinkuin öljypuu varistaa kukoistuksensa.
34
Sillä ulkokullattuin kokous pitää oleman yksinäinen, ja tulen pitää polttaman lahjain ottajan huoneen,
35
Hän siittää onnettomuuden, ja synnyttää vaivaisuuden; ja heidän vatsansa valmistaa petoksen.