A A A A A
×

Raamattu 1776

1 Mooseksen 32

1
Mutta Jakob meni tietänsä myöten, ja Jumalan enkelit tulivat häntä vastaan.
2
Ja koska hän näki heidät, sanoi hän: Nämä ovat Jumalan sotajoukko. Ja hän kutsui sen paikan Mahanaim.
3
Niin Jakob lähetti sanansaattajat edellänsä veljensä Esaun tykö, Seirin maakuntaan, Edomin maalle.
4
Ja käski heitä, sanoen: sanokaat näin minun herralleni Esaulle: näin sanoo sinun palvelias Jakob: minä olen ollut muukalainen Labanin tykönä, ja viipynyt tähän asti.
5
Ja minulla on karjaa ja aaseja, lampaita, palvelioita ja piikoja: ja lähetin ilmoittamaan minun herralleni, löytääkseni armoa sinun edessäs.
6
Sanansaattajat palasivat Jakobin tykö, sanoen: me tulimme Esaun sinun veljes tykö; ja hän tulee sinua vastaan, ja neljäsataa miestä hänen kanssansa.
7
Niin peljästyi Jakob kovin, ja ahdistus tuli hänen päällensä: ja jakoi väen, joka oli hänen kanssansa, ja lampaat, ja karjan ja kamelit kahteen joukkoon.
8
Ja sanoi: jos Esau tulee yhden joukon päälle, ja lyö sen; niin jäänyt joukko pääsee.
9
Ja Jakob sanoi: minun isäni Abrahamin Jumala, ja minun isäni Isaakin Jumala, Herra joka sanoit minulle: palaja maalles ja sukuis tykö, ja minä teen sinulle hyvää.
10
Minä olen mahdotoin kaikkeen siihen armoon, ja kaikkeen siihen totuuteen, jonka sinä teit palvelialles. Sillä koska minä tämän Jordanin ylitse menin, ei minulla muuta ollut kuin minun sauvani; mutta nyt minulla on kaksi joukkoa.
11
Pelasta siis nyt minua minun veljeni Esaun käsistä: sillä minä pekään hänen tulevan ja lyövän minun, ja äidin lapsinensa.
12
Sinä olet kumminkin sanonut: minä teen kaiketi sinulle hyvää; ja lisään sinun siemenes niinkuin sannan meressä, joka paljouden tähden ei luettaa taideta.
13
Ja hän yötyi sinne, ja otti niistä, kuin olivat käsillä, lahjoja lähettääksensä veljellensä Esaulle:
14
Kaksisataa vuohta, ja kaksikymmentä kaurista: kaksisataa lammasta ja kaksikymmentä jäärää:
15
Imettäviä kameleja varsoinensa kolmekymmentä: neljäkymmentä lehmää ja kymmenen härkää, kaksikymmentä aasia ja kymmenen varsaa.
16
Ja antoi ne palvelioittensa käsiin, itsekunkin lauman erinänsä; ja sanoi palvelioillensa: menkäät minun edelläni, ja pitäkäät väli jokaisen lauman vaiheella.
17
Ja käski ensimäiselle, sanoen: Koska minun veljeni Esau kohtaa sinun, ja kysyy sinulta, kenenkäs olet, ja kuhunkas menet? ja kenenkä nämät ovat, joitas ajat edelläs?
18
Niin sano: nämät ovat sinun palvelias Jakobin lahjat, lähetetyt minun herralleni Esaulle: ja katso, hän tulee myös itse meidän jälissämme.
19
Niin käski hän myös toiselle ja kolmannelle, ja kaikille niille, jotka kävivät lauman jälissä, sanoen: tämän minun sanani jälkeen puhukaat Esaulle, koska te hänen löydätte.
20
Ja sanokaat myös: katso, sinun palvelias Jakob on myös meidän jälissämme; sillä hän ajatteli: minä lepytän hänen lahjoilla, jotka minun edelläni menevät; sitte tahdon minä nähdä hänen kasvonsa, mitämaks, hän ottaa vastaan minun ystävällisesti.
21
Niin lahjat menivät hänen edellänsä; mutta hän oli itse siinä yötä joukkoinensa.
22
Ja nousi yöllä ja otti kaksi emäntäänsä, ja ne kaksi piikaansa, ja yksitoistakymmentä lastansa: ja meni ylitse Jabbokin luotuspaikkaan.
23
Ja otti ne ja vei heidät virran ylitse: ja vei myös ylitse kaikki, mitä hänellä oli.
24
Mutta Jakob jäi sille puolelle yksinänsä. Silloin paineli yksi mies hänen kanssansa, siihenasti kuin aamurusko nousi.
25
Ja kuin hän näki, ettei hän voittanut häntä, rupesi hän hänen reiteensä, niin että Jakobin reisiluu horjahtui painellessa hänen kanssansa.
26
Ja hän sanoi: päästä minua, sillä aamurusko nousee. Mutta hän vastasi: en minä päästä sinua, jolles siunaa minua.
27
Ja hän sanoi hänelle: mikä sinun nimes on? hän vastasi: Jakob.
28
Ja hän sanoi: ei sinua sillen pidä kutsuttaman Jakob, vaan IsraEl: sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa, ja olet voittanut.
29
Ja Jakob kysyi häneltä, ja sanoi: sanos nyt sinun nimes. Mutta hän sanoi: miksis minun nimeäni kysyt? Ja hän siunasi häntä siinä paikassa.
30
Ja Jakob kutsui sen paikan Pniel: sillä minä olen nähnyt Jumalan kasvosta kasvoon, ja minun sieluni on vapahdettu.
31
Ja aurinko nousi, koska hän Pnielin ohitse kävi, ja hän ontui reidestänsä.
32
Sentähden ei syö Israelin lapset reisisuonta tähän päivään asti, että Jakobin reisiluu horjahtui.
1 Mooseksen 32:1
1 Mooseksen 32:2
1 Mooseksen 32:3
1 Mooseksen 32:4
1 Mooseksen 32:5
1 Mooseksen 32:6
1 Mooseksen 32:7
1 Mooseksen 32:8
1 Mooseksen 32:9
1 Mooseksen 32:10
1 Mooseksen 32:11
1 Mooseksen 32:12
1 Mooseksen 32:13
1 Mooseksen 32:14
1 Mooseksen 32:15
1 Mooseksen 32:16
1 Mooseksen 32:17
1 Mooseksen 32:18
1 Mooseksen 32:19
1 Mooseksen 32:20
1 Mooseksen 32:21
1 Mooseksen 32:22
1 Mooseksen 32:23
1 Mooseksen 32:24
1 Mooseksen 32:25
1 Mooseksen 32:26
1 Mooseksen 32:27
1 Mooseksen 32:28
1 Mooseksen 32:29
1 Mooseksen 32:30
1 Mooseksen 32:31
1 Mooseksen 32:32
1 Mooseksen 1 / 1Mo 1
1 Mooseksen 2 / 1Mo 2
1 Mooseksen 3 / 1Mo 3
1 Mooseksen 4 / 1Mo 4
1 Mooseksen 5 / 1Mo 5
1 Mooseksen 6 / 1Mo 6
1 Mooseksen 7 / 1Mo 7
1 Mooseksen 8 / 1Mo 8
1 Mooseksen 9 / 1Mo 9
1 Mooseksen 10 / 1Mo 10
1 Mooseksen 11 / 1Mo 11
1 Mooseksen 12 / 1Mo 12
1 Mooseksen 13 / 1Mo 13
1 Mooseksen 14 / 1Mo 14
1 Mooseksen 15 / 1Mo 15
1 Mooseksen 16 / 1Mo 16
1 Mooseksen 17 / 1Mo 17
1 Mooseksen 18 / 1Mo 18
1 Mooseksen 19 / 1Mo 19
1 Mooseksen 20 / 1Mo 20
1 Mooseksen 21 / 1Mo 21
1 Mooseksen 22 / 1Mo 22
1 Mooseksen 23 / 1Mo 23
1 Mooseksen 24 / 1Mo 24
1 Mooseksen 25 / 1Mo 25
1 Mooseksen 26 / 1Mo 26
1 Mooseksen 27 / 1Mo 27
1 Mooseksen 28 / 1Mo 28
1 Mooseksen 29 / 1Mo 29
1 Mooseksen 30 / 1Mo 30
1 Mooseksen 31 / 1Mo 31
1 Mooseksen 32 / 1Mo 32
1 Mooseksen 33 / 1Mo 33
1 Mooseksen 34 / 1Mo 34
1 Mooseksen 35 / 1Mo 35
1 Mooseksen 36 / 1Mo 36
1 Mooseksen 37 / 1Mo 37
1 Mooseksen 38 / 1Mo 38
1 Mooseksen 39 / 1Mo 39
1 Mooseksen 40 / 1Mo 40
1 Mooseksen 41 / 1Mo 41
1 Mooseksen 42 / 1Mo 42
1 Mooseksen 43 / 1Mo 43
1 Mooseksen 44 / 1Mo 44
1 Mooseksen 45 / 1Mo 45
1 Mooseksen 46 / 1Mo 46
1 Mooseksen 47 / 1Mo 47
1 Mooseksen 48 / 1Mo 48
1 Mooseksen 49 / 1Mo 49
1 Mooseksen 50 / 1Mo 50