Vanha Testamentti
Uusi Testamentti
Raamattu 1992
← 18

Tuomarien 19

20 →
1

Siihen aikaan, kun Israelissa ei vielä ollut kuningasta, Efraimin vuoriston perukoilla asui muualta sinne muuttanut leeviläinen mies. Hän otti itselleen sivuvaimon Juudan Betlehemistä.

2

Mutta nainen suuttui häneen, lähti hänen luotaan ja palasi isänsä kotiin Juudan Betlehemiin. Kun hän oli ollut siellä nelisen kuukautta,

3

mies otti mukaansa palvelijan ja kaksi aasia ja lähti hänen jälkeensä taivuttaakseen hänet tulemaan takaisin. Sivuvaimo kutsui hänet isänsä kotiin. Miehen nähdessään vaimon isä riensi iloisena häntä vastaan

4

ja vaati häntä jäämään luokseen. Mies jäi kolmeksi päiväksi appensa taloon, ja he söivät, joivat ja lepäsivät siellä.

5

Neljännen päivän aamuna mies nousi varhain lähteäkseen vaimonsa kanssa kotimatkalle. Mutta vaimon isä sanoi vävylleen: "Syö ensin vähäsen, että jaksat kulkea. Sitten voitte lähteä."

6

Mies jäi, ja he söivät ja joivat yhdessä. Sitten isä sanoi miehelle: "Jää vielä yhdeksi yöksi ja nauti olostasi."

7

Kun mies nousi ja aikoi lähteä, hänen appensa pidätteli häntä, ja niin hän jäi vielä yhdeksi yöksi.

8

Viidentenä päivänä mies nousi aamulla varhain ja aikoi lähteä matkaan, mutta vaimon isä sanoi: "Syö vielä jotakin vahvistavaa. Viipykää täällä, kunnes päivä on kulunut pitemmälle." Jälleen he söivät yhdessä.

9

Kun leeviläinen sitten alkoi sivuvaimonsa ja palvelijansa kanssa tehdä lähtöä, hänen appensa sanoi hänelle: "Päivä alkaa jo kallistua iltaan. Jää tänne yöksi ja nauti olostasi. Varhain huomisaamuna voitte lähteä kotimatkalle."

10

Mutta mies ei enää suostunut jäämään yöksi, vaan nousi ja lähti, ja hänen sivuvaimonsa lähti hänen kanssaan. Satuloiduilla aaseillaan matkaten he saapuivat Jebusin eli Jerusalemin lähistölle.

11

Heidän tullessaan kaupungin luo aurinko oli jo laskemassa, ja palvelija sanoi isännälleen: "Poiketaan tuohon jebusilaisten kaupunkiin ja yövytään siellä."

12

Mutta hänen isäntänsä sanoi: "Ei, me emme poikkea kaupunkiin, jonka asukkaat eivät ole israelilaisia, vaan menemme Gibeaan."

13

Hän sanoi vielä palvelijalleen: "Tule, mennään yöksi johonkin toiseen lähellä olevaan kaupunkiin, vaikkapa Gibeaan tai Ramaan."

14

He jatkoivat matkaa ja tulivat juuri auringon laskiessa Gibeaan, jossa asui benjaminilaisia.

15

He kääntyivät tieltä kaupunkiin jäädäkseen sinne yöksi, mutta kun kukaan ei pyytänyt heitä kotiinsa, heidän oli jäätävä torille istuskelemaan.

16

Illan pimetessä muuan vanha mies palasi peltotöistä kaupunkiin. Hän oli kotoisin Efraimin vuoristosta ja oli muuttanut asumaan Gibeaan, kun taas kaupungin muut asukkaat olivat benjaminilaisia.

17

Huomattuaan kaupungin torilla istuvan matkamiehen vanhus meni kysymään häneltä: "Mistä tulet ja minne olet matkalla?"

18

Mies vastasi hänelle: "Olemme matkalla Efraimin vuoriston perukoille. Minä asun siellä. Olen ollut käymässä Juudan Betlehemissä, ja nyt olen kotimatkalla. Mutta täällä ei ole ketään, joka ottaisi minut yöksi luokseen.

19

Meillä on mukanamme olkia ja muuta rehua aaseillemme sekä leipää ja viiniä itselleni, vaimolleni ja palvelijalleni. Kuten näet, meiltä ei puutu mitään."

20

Silloin vanhus sanoi: "Olet tervetullut minun kotiini. Anna minun huolehtia kaikesta, mitä tarvitset. Tänne torille et saa jäädä yöksi."

21

Hän vei matkalaiset kotiinsa ja ruokki heidän aasinsa. Sitten he pesivät matkan pölyt jaloistaan ja kävivät aterioimaan.

22

Heidän viettäessään kaikessa rauhassa iltaa kaupungin miehet, jotka olivat kelvotonta roskaväkeä, piirittivät talon. He tungeksivat oven takana huutaen vanhukselle, talon isännälle: "Tuo tänne se mies, joka tuli luoksesi. Me tahdomme maata hänet."

23

Silloin isäntä meni ulos miesten luo ja sanoi: "Älkää, hyvät miehet, tehkö sellaista pahaa tekoa, mieshän on minun vieraani. Älkää tehkö mitään niin hirveätä!

24

Kuulkaa, täällä on minun tyttäreni, joka on vielä neitsyt. Täällä on myös sen miehen sivuvaimo. Minä tuon heidät teille. Voitte tehdä heille mitä haluatte, vaikka raiskata heidät, mutta tälle miehelle älkää tehkö mitään niin hirveätä!"

25

Mutta kaupungin miehet eivät kuunnelleet vanhusta. Silloin leeviläinen vei sivuvaimonsa ulkona odottaville miehille. He raiskasivat hänet ja pitelivät häntä pahoin koko yön aina aamunsarastukseen asti. Vasta sitten miehet päästivät hänet käsistään.

26

Aamunkoitteessa nainen tuli ja lyyhistyi sen talon ovelle, johon hänen miehensä oli majoittunut, ja jäi siihen makaamaan.

27

Kun leeviläinen aamulla nousi, avasi talon ovet ja astui ulos lähteäkseen jatkamaan matkaa, hän näki sivuvaimonsa makaamassa talon ovella kädet kynnykselle ojennettuina.

28

Hän sanoi vaimolleen: "Nouse, niin lähdetään!" Mutta vaimo ei vastannut. Mies nosti hänen ruumiinsa aasin selkään ja palasi kotiseudulleen.

29

Kotiin tultuaan leeviläinen otti veitsen, paloitteli sivuvaimonsa ruumiin kahteentoista osaan ja lähetti kappaleet joka puolelle Israelia sanoen:

30

"Kaikki, jotka tämän näkevät, sanovat: 'Mitään tällaista ei ole tapahtunut eikä ole nähty milloinkaan sen jälkeen, kun israelilaiset lähtivät Egyptistä.' Harkitkaa nyt tarkoin ja sanokaa, mitä on tehtävä."

Finnish 1992 Bible
Copyrighted : Finnish Bible Society 1992