Vanha Testamentti
Uusi Testamentti
Raamattu 1992
← 20

1 Aikakirja 21

22 →
1

Saatana nousi Israelia vastaan ja viekoitteli Daavidin toimittamaan Israelissa väenlaskun.

2

Daavid sanoi Joabille ja kansan johtomiehille: "Kulkekaa Beersebasta Daniin asti ja laskekaa Israelin väkiluku. Ilmoittakaa sitten lukumäärä minulle."

3

Joab vastasi: "Vaikka Herra lisäisi kansansa satakertaiseksi, olisivathan kaikki silti sinun palvelijoitasi, herrani ja kuninkaani. Miksi haluat tällaista, herrani? Miksi tahdot saattaa Israelin rikkomukseen?"

4

Kuningas pysyi kuitenkin määräyksessään, jonka oli Joabille antanut. Joab lähti matkaan ja kulki läpi koko Israelin alueen. Palattuaan Jerusalemiin

5

hän ilmoitti Daavidille väenlaskun tuloksen: Israelissa oli asekuntoisia miehiä miljoona satatuhatta ja Juudassa neljäsataaseitsemänkymmentätuhatta.

6

Leevin ja Benjaminin heimoja ei laskettu muiden mukana; niin kauhistavana Joab piti kuninkaan käskyä.

7

Jumala piti pahana sitä, mitä Daavid oli tehnyt, ja päätti rangaista Israelia.

8

Daavid sanoi Jumalalle: "Tämä tekoni oli suuri synti. Anna se palvelijallesi anteeksi! Olen menetellyt hyvin tyhmästi."

9

Herra puhui Gadille, Daavidin profeetalle:

10

"Mene ja ilmoita Daavidille: Näin sanoo Herra: 'Annan sinulle kolme vaihtoehtoa. Valitse niistä yksi, niin teen sinulle sen mukaan.'"

11

Gad meni Daavidin luo ja sanoi: "Herra sanoo näin: 'Saat valita.

12

Tahdotko, että tulee kolme nälkävuotta? Vai pakenetko mieluummin kolmen kuukauden ajan ahdistajiasi, vihollisen miekka kintereilläsi? Vai päästätkö maahan kolmeksi päiväksi Herran miekan, ruton, niin että Herran enkeli tuottaa tuhoa koko Israelin alueella?' Mieti nyt ja sano, mitä minun on vastattava hänelle, joka minut lähetti."

13

Daavid vastasi Gadille: "Mikä kauhea valinta! Mutta parasta on jättäytyä Herran käsiin, sillä hänen laupeutensa on suuri. Ihmisten käsiin en tahdo jättäytyä."

14

Niin Herra päästi Israeliin ruton, ja kansaa kuoli seitsemänkymmentätuhatta henkeä.

15

Sitten Jumala lähetti enkelinsä hävittämään Jerusalemia. Mutta juuri kun enkeli oli aloittamassa hävitystä, Herra käänsi katseensa Jerusalemiin ja katui tätä onnettomuutta. Hän sanoi tuhon enkelille: "Jo riittää. Laske kätesi." Herran enkeli oli silloin jebusilaisen Araunan puimatantereen kohdalla.

16

Kun Daavid nosti katseensa, hän näki Herran enkelin seisovan maan ja taivaan välillä kädessään paljastettu miekka, joka osoitti kohti Jerusalemia. Silloin Daavid ja kansan vanhimmat, kaikki säkkikankaaseen pukeutuneina, heittäytyivät kasvoilleen maahan.

17

Daavid sanoi Jumalalle: "Minä käskin toimittaa väenlaskun. Minähän olen syntiä tehnyt, minä olen tehnyt väärin. Mutta entä tämä minun laumani, mitä se on tehnyt? Herra, Jumalani, osukoon kätesi minuun ja isäni sukuun, mutta älä anna tämän vitsauksen kohdata kansaasi."

18

Silloin Herran enkeli käski Gadin sanoa Daavidille, että hänen oli mentävä pystyttämään alttari jebusilaisen Araunan puimatantereelle.

19

Daavid lähti täyttämään tätä käskyä, jonka Gad oli Herran nimessä antanut.

20

Arauna oli puimassa vehnää neljän poikansa kanssa. Kääntyessään hän näki enkelin, ja hänen poikansa piiloutuivat.

21

Sitten Arauna huomasi Daavidin, joka oli tulossa häntä kohti. Arauna lähti puimatantereelta Daavidia vastaan ja heittäytyi maahan hänen eteensä.

22

Daavid sanoi hänelle: "Anna minulle puimatantereesi, myy se minulle täydestä hinnasta. Rakennan siihen alttarin Herralle, jotta kansa vapautuisi vitsauksesta."

23

Arauna vastasi: "Herrani ja kuninkaani! Ota se ja tee niin kuin parhaaksi näet. Minä annan myös härkiä polttouhriksi, puimarekiä polttopuiksi ja vehnää ruokauhriksi. Tämän kaiken saat minulta lahjaksi."

24

Mutta kuningas Daavid sanoi: "Ei, minä ostan kaiken täydestä hinnasta. En voi antaa Herralle sellaista, mikä on sinun omaasi, en voi uhrata ilmaista uhria."

25

Daavid maksoi maasta Araunalle kuusisataa kultasekeliä,

26

ja hän rakensi sinne alttarin Herralle ja uhrasi poltto- ja yhteysuhreja. Kun hän rukoili Herraa, Herra vastasi antamalla tulen iskeä taivaasta polttouhrialttarille.

27

Ja Herran käskystä enkeli pani miekkansa tuppeen.

28

Kun Daavid näki, että Herra vastasi hänelle jebusilaisen Araunan puimatantereella, hän alkoi uhrata siellä.

29

Herran pyhäkköteltta, jonka Mooses oli tehnyt autiomaassa, ja polttouhrialttari olivat tuohon aikaan Gibeonin pyhäkkökukkulalla.

30

Mutta Daavid ei uskaltanut mennä sinne kysymään neuvoa Herralta, sillä hän oli pahoin pelästynyt Herran enkelin miekkaa.

Finnish 1992 Bible
Copyrighted : Finnish Bible Society 1992