Psalmien 22

1

Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Aamuruskon peura"; Daavidin virsi.

2

Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja?

3

Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta.

4

Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirtten keskellä.

5

Meidän isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät.

6

He huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään.

7

Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky.

8

Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään:

9

"Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt."

10

Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla;

11

sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.

12

Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä auttajaa ole.

13

Minua saartavat väkevät sonnit, Baasanin härät piirittävät minut,

14

avaavat kitansa minua vastaan, niinkuin raatelevat, kiljuvat leijonat.

15

Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu; kaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut minun rinnassani.

16

Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun.

17

Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut, minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat.

18

Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen;

19

he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa.

20

Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni.

21

Vapahda minun sieluni miekasta, minun ainokaiseni koirain kynsistä.

22

Pelasta minut jalopeuran kidasta, villihärkäin sarvista - vastaa minulle.

23

Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.

24

Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä. Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, peljätkää häntä.

25

Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa.

26

Sinusta on minun ylistyslauluni suuressa seurakunnassa; minä täytän lupaukseni häntä pelkääväisten edessä.

27

Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi; ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti.

28

Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palajavat Herran tykö; kaikki pakanain sukukunnat kumartavat häntä;

29

sillä Herran on kuninkuus, ja hän on hallitseva pakanoita.

30

Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat; hänen edessään polvistuvat kaikki, jotka mullan alle astuvat eivätkä voi elossa pysyä.

31

Jälkeentulevaiset palvelevat häntä, tuleville polville kerrotaan Herrasta.

32

He tulevat ja julistavat vastedes syntyvälle kansalle hänen vanhurskauttaan, että hän on tämän tehnyt.