Jobin 31

1

"Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa: kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen!

2

Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä, minkä perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta?

3

Tuleehan väärälle turmio ja onnettomuus väärintekijöille.

4

Eikö hän näkisi minun teitäni ja laskisi kaikkia minun askeleitani?

5

Jos minä ikinä valheessa vaelsin, jos jalkani kiiruhti petokseen,

6

punnitkoon minut Jumala oikealla vaa'alla, ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni.

7

Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä ja minun sydämeni seurasi silmiäni tahi tahra tarttui minun käsiini,

8

niin syököön toinen, mitä minä kylvän, ja minun vesani revittäköön juurinensa.

9

Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon ja minä väijyin lähimmäiseni ovella,

10

niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle, ja halailkoot häntä muut;

11

sillä se olisi ollut ilkityö ja raskaasti rangaistava rikos,

12

tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka ja hävittäisi kaiken saatuni.

13

Jos minä pidin halpana palvelijani ja palvelijattareni oikeuden, kun heillä oli riita minun kanssani,

14

niin mitä minä tekisin, jos Jumala nousisi, ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan?

15

Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut, luonut häntäkin, eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut?

16

Olenko minä kieltänyt vaivaisilta heidän toivomuksensa ja saattanut lesken silmät sammumaan?

17

Olenko syönyt leipäpalani yksinäni, orvonkin saamatta syödä siitä?

18

En, vaan nuoruudestani saakka minä kasvatin häntä niinkuin oma isä ja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä.

19

Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna ja köyhän verhoa vailla,

20

jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet eikä hän saanut lämmitellä minun karitsaini villoilla,

21

jos minä puin nyrkkiä orvolle, kun näin puoltani pidettävän portissa,

22

niin irtautukoon olkapääni hartiastani, ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa.

23

Sillä silloin olisi minun peljättävä turmiota Jumalalta, enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.

24

Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin hienolle kullalle: 'Sinä olet minun turvani',

25

jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri ja että käteni oli saanut paljon hankituksi,

26

jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, joka ylhänä vaelsi,

27

sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja käteni niille suudelmia heitti,

28

niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos, sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan.

29

Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta, riemusta hykähtänyt, kun häntä onnettomuus kohtasi?

30

En ole sallinut suuni syntiä tehdä, kiroten vaatia hänen henkeänsä.

31

Eikö täydy minun talonväkeni myöntää, että kukin on saanut lihaa yllin kyllin?

32

Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää; minä pidin oveni auki tielle päin.

33

Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt poveeni pahat tekoni,

34

säikkyen suurta joukkoa ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten, niin että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta?

35

Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on puumerkkini! Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan!

36

Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen päähäni seppeleeksi.

37

Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani ja astuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas.

38

Jos peltoni huusi minua vastaan ja sen vaot kaikki itkivät,

39

jos kulutin sen voiman maksamatta ja saatoin sen haltijat huokaamaan,

40

niin kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita ja ohran sijasta rikkaruohoa." Tähän päättyvät Jobin puheet.