Raamattu vuodessa
Toukokuu 23


1 Samuelin 4:1-21
1. Sitten israelilaiset lähtivät sotaretkelle filistealaisia vastaan ja pystyttivät leirinsä Eben- Eserin tienoille. Vihollisen sotajoukko oli leiriytynyt Afekiin.
2. Kun filistealaiset olivat järjestäneet joukkonsa israelilaisia vastaan, puhkesi kiivas taistelu. Filistealaiset löivät israelilaiset, ja näitä kaatui taistelukentälle noin neljätuhatta.
3. Kun sotaväki oli palannut leiriinsä, Israelin johtajat sanoivat: "Miksi Herra antoi tänään filistealaisten voittaa meidät? Meidän täytyy noutaa Silosta Herran liitonarkku. Kun se on mukanamme, se pelastaa meidät vihollistemme vallasta."
4. Niin he lähettivät miehiä Siloon, ja nämä toivat sieltä Herran Sebaotin liitonarkun, hänen, jonka istuinta kerubit kannattavat. Jumalan liitonarkun mukana seurasivat Eelin pojat Hofni ja Pinehas.
5. Kun Herran liitonarkku saapui leiriin, israelilaiset kohottivat sellaisen riemuhuudon, että maa järisi.
6. Filistealaisetkin kuulivat huudon ja sanoivat: "Mikä valtava riemuhuuto heprealaisten leiristä kuuluu?" Saatuaan tietää, että Herran arkku oli tullut leiriin,
7. filistealaiset pelästyivät, sillä he uskoivat, että leiriin oli tullut jumalia. He huusivat: "Voi meitä! Tällaista ei ole ikinä ennen sattunut.
8. Voi meitä! Kuka pelastaa meidät noiden mahtavien jumalien käsistä? Nehän ovat samoja jumalia, jotka löivät egyptiläisiä autiomaassa niin monilla onnettomuuksilla!
9. Filistealaiset, pysykää nyt lujina ja olkaa miehiä! Muuten te saatte palvella orjina heprealaisia samoin kuin he ovat palvelleet teitä. Olkaa miehiä ja taistelkaa!"
10. Sitten filistealaiset ryhtyivät taisteluun, ja israelilaiset jäivät häviölle ja pakenivat teltoilleen. Tappio oli hyvin raskas, kolmekymmentätuhatta israelilaista sotilasta kaatui.
11. Jumalan arkku jäi vihollisen haltuun, ja Eelin pojat Hofni ja Pinehas saivat surmansa.
12. Eräs Benjaminin heimon mies juoksi vielä samana päivänä taistelukentältä Siloon saakka. Hän oli repäissyt pukunsa rikki ja sirotellut multaa hiuksiinsa.
13. Hänen tullessaan Eeli istui tuolilla portin pielessä odottamassa tietoja, sillä hänen sydämensä vapisi Jumalan arkun takia. Kun mies kertoi uutisensa kaupungissa, siellä nousi suuri hätähuuto.
14. Sen kuultuaan Eeli kysyi: "Miksi kansa huutaa?" Silloin mies riensi Eelin luo kertomaan sanomansa hänelle.
15. Eeli oli jo yhdeksänkymmenenkahdeksan, ja hänen silmänsä olivat himmenneet, niin ettei hän enää nähnyt.
16. Mies sanoi Eelille: "Minä tulen taistelukentältä, lähdin tänään sieltä pakoon." Eeli kysyi: "Poikani, mitä on tapahtunut?"
17. Sanantuoja vastasi: "Israelin joukot pakenivat filistealaisten tieltä, ja tappiot ovat suuret. Myös molemmat poikasi, Hofni ja Pinehas, saivat surmansa, ja Jumalan arkku jäi vihollisen käsiin."
18. Kun hän mainitsi Jumalan arkun, Eeli kaatui tuoliltaan taaksepäin portin pieleen, niin että hänen niskansa murtui ja hän kuoli; hän oli näet vanha ja painava. Neljänkymmenen vuoden ajan hän oli johtanut tuomarina Israelia.
19. Eelin miniä, Pinehasin vaimo, odotti lasta ja oli viimeisillään. Kun hän sai kuulla, että Jumalan arkku oli jäänyt vihollisen saaliiksi ja hänen appensa ja miehensä olivat kuolleet, hän lyyhistyi maahan ankarissa synnytystuskissa.
20. Kun hän oli jo kuolemaisillaan, paikalla olevat naiset sanoivat: "Ei hätää, olet saanut pojan." Mutta hän ei vastannut eikä välittänyt heidän puheistaan.
21. Pojalle hän antoi nimen Ikabod sanoen: "Mennyttä on Israelin kunnia" -- tällä hän tarkoitti sekä Jumalan arkun että appensa ja miehensä menetystä.

1 Samuelin 5:1-12
1. Filistealaiset ottivat haltuunsa Jumalan arkun ja veivät sen Eben-Eseristä Asdodiin.
2. Siellä he panivat sen Dagonin temppeliin Dagonin patsaan viereen.
3. Varhain seuraavana aamuna asdodilaiset huomasivat, että Dagon oli kaatunut kasvoilleen Herran liitonarkun eteen. He nostivat Dagonin takaisin paikoilleen.
4. Mutta kun he seuraavana aamuna nousivat, Dagon makasi jälleen kasvoillaan Jumalan arkun edessä. Patsaan pää ja kädet olivat katkenneina kynnyksen vierellä, ja vain vartalo oli enää huoneessa.
5. Tämän vuoksi eivät Dagonin papit eivätkä hänen temppelissään kävijät vieläkään saa Asdodissa astua Dagonin huoneen kynnykselle.
6. Herran käsi painoi raskaana asdodilaisia, ja hän saattoi heidät kauhun valtaan iskemällä paiseita sekä heihin että ympäristön asukkaisiin.
7. Kun asdodilaiset näkivät, mitä tapahtui, he sanoivat: "Israelin Jumalan arkku ei saa jäädä tänne luoksemme, sillä hänen kätensä ahdistaa meitä ja jumalaamme Dagonia."
8. He kutsuivat koolle kaikki filistealaisten päämiehet ja kysyivät heiltä: "Mitä meidän pitäisi tehdä Israelin Jumalan arkulle?" He vastasivat: "Siirrettäköön Israelin Jumalan arkku Gatiin." Niin Israelin Jumalan arkku vietiin sinne.
9. Mutta silloin Herran käsi saattoi Gatin kauhun ja sekasorron valtaan. Hän iski märkiviä paiseita kaikkiin kaupungin asukkaisiin, niin ylhäisiin kuin alhaisiin.
10. Silloin he lähettivät Jumalan arkun Ekroniin, mutta kun Jumalan arkku saapui sinne, ekronilaiset huusivat hädissään: "Nyt ne ovat tuoneet Israelin Jumalan arkun meidän luoksemme! Aikovatko ne tappaa koko tämän kaupungin väen?"
11. He kutsuivat koolle kaikki filistealaisten päämiehet ja sanoivat: "Lähettäkää Israelin Jumalan arkku takaisin sinne, minne se kuuluu! Muuten se tappaa meidät kaikki." Koko kaupungissa vallitsi kuolemankauhu, sillä Herran käsi lepäsi raskaana sen päällä.
12. Ne, jotka olivat vielä hengissä, olivat täynnä paiseita, ja heidän hätähuutonsa kuului taivaaseen saakka.

Psalmien 54:1-7
1. Laulunjohtajalle. Kielisoittimilla. Virsi, jonka Daavid sepitti, (H54:2)kun sifiläiset olivat kertoneet Saulille: "Daavid piileksii meidän luonamme." (H54:3)Jumala, pelasta minut nimesi tähden, hanki minulle oikeus voimallasi!
2. (H54:4)Jumala, kuule minun rukoukseni, kuuntele tarkoin, mitä minä sanon.
3. (H54:5)Röyhkeät miehet kävivät kimppuuni, sortajat tavoittelevat henkeäni. He eivät välitä Jumalasta. (sela)
4. (H54:6)Mutta Jumala on auttajani, Herra on minun tukeni.
5. (H54:7)Kääntyköön vihollisteni pahuus heitä itseään vastaan. Herra, sinä olet uskollinen, vaienna heidät!
6. (H54:8)Minä uhraan sinulle kiitokseksi, minä ylistän sinun nimeäsi, Herra, sillä se on hyvä.
7. (H54:9)Sinä pelastat minut kaikesta hädästä, ja silmäni saavat nähdä vihollisteni tuhon.

Sananlaskujen 15:12-13
12. Itserakas ei moitetta siedä, omahyväinen ei mene viisaiden luo.
13. Iloinen sydän kaunistaa kasvot, ahdistus murtaa mielen.

Luukkaan 21:1-19
1. Jeesus käänsi katseensa uhriarkkuun päin ja näki rikkaiden panevan siihen lahjoja.
2. Hän näki myös, kuinka eräs köyhä leskivaimo pani arkkuun kaksi pientä lanttia.
3. Hän sanoi: "Totisesti: tämä köyhä leski antoi enemmän kuin yksikään toinen.
4. Kaikki nuo muut antoivat lahjansa liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi."
5. Kun jotkut ihastelivat temppeliä, sen kauniita kiviä ja näkyville pantuja lahjoja, Jeesus sanoi:
6. "Tulee aika, jolloin kaikki tämä, mitä te nyt katselette, revitään maahan. Tähän ei jää kiveä kiven päälle."
7. Jotkut kysyivät: "Opettaja, milloin tämä kaikki tapahtuu? Mikä on merkkinä siitä, että se aika on tulossa?"
8. Jeesus sanoi: "Varokaa, ettei teitä johdeta harhaan. Monet tulevat esiintymään minun nimelläni. He sanovat: 'Minä se olen', ja: 'Aika on tullut.' Mutta älkää lähtekö heidän peräänsä.
9. Ja kun kuulette sodista ja levottomuuksista, älkää hätääntykö. Näin täytyy ensin käydä, mutta loppu ei tule vielä silloin."
10. Ja hän jatkoi: "Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan,
11. ja joka puolella on suuria maanjäristyksiä, nälänhätää ja ruttotauteja. Kauhistuttavia asioita tapahtuu, ja taivaalla näkyy suuria ennusmerkkejä.
12. "Mutta jo ennen tätä teidän kimppuunne käydään ja teitä vainotaan. Teitä viedään tuomiolle synagogiin, teitä teljetään vankilaan, te joudutte kuninkaiden ja maaherrojen eteen minun nimeni tähden.
13. Näin te saatte tilaisuuden todistaa minusta.
14. Painakaa vain mieleenne, että teidän ei tule etukäteen miettiä, miten itseänne puolustatte.
15. Minä annan teille viisauden puhua niin, ettei yksikään vastustajanne kykene kiistämään eikä kumoamaan sanojanne.
16. "Jopa teidän vanhempanne, veljenne, sukulaisenne ja ystävänne luovuttavat teidät viranomaisille, ja muutamia teistä surmataan.
17. Kaikki vihaavat teitä minun nimeni tähden.
18. Mutta edes hiuskarva päästänne ei mene hukkaan.
19. Pysykää lujina, niin voitatte omaksenne elämän.