Biblia en un año
Noviembre 14


Jeremías 49:1-39
1. Ammonille. Näin sanoo Herra: -- Eikö Israelilla ole poikia, eikö hänellä ole perillistä? Miksi Milkom on perinyt Gadin maat ja hänen kansansa asettunut sen kaupunkeihin?
2. Aika tulee, sanoo Herra, jolloin minä kohotan sotahuudon ammonilaisten Rabbaa vastaan. Se tulee autioksi rauniokummuksi, sen tytärkaupungit palavat tuhkaksi. Silloin Israel saa takaisin perintömaansa, joka siltä valloitettiin, sanoo Herra.
3. Valita, Hesbon! Ai on hävitetty! Huutakaa, Rabban tyttäret, pukeutukaa säkkivaatteeseen, vaikeroikaa, kulkekaa ympäriinsä iho viileskeltynä, sillä Milkom joutuu vieraaseen maahan, samoin sen papit ja ruhtinaat!
4. Miksi kerskailet laaksoista, sinä huikentelevainen tytär -- olkoot ne kuinka viljavia tahansa? Sinä luotat rikkauksiisi ja sanot: "Kuka minun kimppuuni hyökkäisi?"
5. Minä tuon sinun päällesi kauhun, sanoo Herra Jumala Sebaot, kauhun joka puolelta. Teidät hajotetaan kaikkialle, kuka minnekin, eikä ole ketään, joka kokoaisi pakenevat.
6. "Mutta myöhemmin minä käännän jälleen Ammonin kohtalon", sanoo Herra.
7. Edomille. Näin sanoo Herra Sebaot: -- Eikö Temanissa ole enää viisautta? Ovatko neuvot loppuneet ymmärtäväisiltä, onko heidän viisautensa homehtunut?
8. Paetkaa, kääntykää takaisin, piiloutukaa, te kaukaisen Dedanin kauppiaat! Minä tuon tuhon Esaun jälkeläisille. On tullut aika rangaista heitä.
9. Kun viininkorjaajat tulevat, he eivät jätä mitään jälkikorjuuseen. Kun varkaat tulevat yöllä, he tekevät tuhoa mielin määrin.
10. Minä riisun Esaun paljaaksi, löydän hänen kätkönsä, turha hänen on enää piiloutua. Esaun suku tuhoutuu. Ei jää jäljelle veljiä eikä naapureita, jotka voisivat sanoa:
11. "Jätä orposi minulle, minä elätän heidät, sinun leskesi voivat turvautua minuun."
12. Näin sanoo Herra: "Jos nekin, joita ei ole tuomittu juomaan vihani maljasta, joutuvat siitä juomaan, jäisitkö sinä, Edom, rankaisematta? Et jää, sinunkin on juotava!
13. Minä, Herra, olen vannonut itseni kautta, että Bosra tulee autiomaaksi. Sitä kammotaan, sitä pilkataan ja sen nimeä käytetään kirosanana. Myös kaikki sen ympärillä olevat kaupungit tulevat raunioiksi. Niissä ei asuta enää koskaan."
14. -- Minä olen kuullut, mitä Herra on puhunut. Hänen sanansaattajansa on lähetetty kansojen keskuuteen julistamaan: "Kokoontukaa, nouskaa sotaan Edomia vastaan, hyökätkää sen kimppuun!"
15. Näin sanoo Herra Edomille: -- Minä teen sinut kansoista kurjimmaksi, kaikki sinua halveksivat.
16. Sinä olet kylvänyt kauhua, sydämesi röyhkeys on sokaissut sinut. Sinä asut kallioluolissa, hallitset korkeita kukkuloita. Vaikka tekisit pesäsi korkealle kuin kotka, minä syöksen sinut alas, sanoo Herra.
17. Näin sanoo Herra: "Edom tulee niin autioksi, että kaikki sitä kavahtavat. Jokainen ohikulkija järkyttyy nähdessään sen tuhon.
18. Sen kohtalo on oleva kuin Sodoman ja Gomorran ja niiden naapurikaupunkien. Ei kukaan jää Edomiin asumaan, ei yksikään sinne asetu."
19. -- Niin kuin leijona nousee Jordanin rannan tiheiköstä ja hyökkää rehevälle laitumelle, niin minä ajan hetkessä edomilaiset maasta ja vedän heidän johtomiehensä tilille. Kuka on minun vertaiseni, kuka voi vaatia minut oikeuteen? Kuka on se paimen, joka voi vastustaa minua?
20. Sen tähden kuulkaa, mitä Herra on päättänyt Edomista, mitä hän aikoo tehdä Temanin asukkaille: Totisesti, lauman pienimmätkin raahataan pois, totisesti, laitumet autioituvat ihmisten pahuuden tähden!
21. Edom luhistuu, pauhusta maa järisee, huudot kiirivät Kaislamerelle saakka!
22. Se nousee, kiitää kohti Bosraa kuin kotka, siivet levällään! Tuona päivänä Edomin rohkeinkin mies on hädissään kuin synnytystuskissa oleva nainen.
23. Damaskokselle. -- Tyrmistyneitä ovat Hamat ja Arpad, ne ovat kuulleet huonoja uutisia ja vapisevat. Tuska kuohuu kuin meri tyyntymättä.
24. Damaskoksen rohkeus murtuu, sen joukot kääntyvät pakoon, kansa on kauhun vallassa. Tuska kouristaa sitä kuin synnyttäjää.
25. Voi, kuinka hylätty onkaan tuo ylistetty kaupunki, riemun kaupunki!
26. "Nuoret miehet kaatuvat sen toreilla, kaikki soturit saavat surmansa tuona päivänä", sanoo Herra Sebaot.
27. "Minä sytytän tuleen Damaskoksen muurit, tuli tuhoaa Ben-Hadadin palatsit."
28. Ennustus Kedarin ja Hasorin heimoista ja niiden kuninkaista, jotka Babylonian kuningas Nebukadnessar kukisti: Näin sanoo Herra babylonialaisille: -- Liikkeelle! Hyökätkää Kedariin, lyökää idän miehet!
29. Heidän telttansa ja laumansa viedään. Heidän majansa ja tavaransa ryöstetään, heidän kamelinsa otetaan saaliiksi. Huuto kiirii: "Kauhua kaikkialla!"
30. Paetkaa minkä ehditte, piiloutukaa, te Hasorin asukkaat, sanoo Herra. Babylonian kuningas Nebukadnessar on tehnyt päätöksensä, laatinut suunnitelmansa teitä vastaan.
31. Liikkeelle, babylonialaiset! Hyökätkää tuon kansan kimppuun, joka on elänyt huolettomana ja asunut turvassa, sanoo Herra. Se asuu erillään kaikista muista, eikä sillä ole kylissään portteja eikä salpoja.
32. Kamelit ryöstetään, valtaisat karjalaumat joutuvat saaliiksi. Minä sirottelen kaikkiin tuuliin nuo miehet, joiden ohimot ovat paljaaksi leikatut. Minä annan onnettomuuden tulla joka taholta heidän päälleen, sanoo Herra.
33. Hasor tulee autiomaaksi, koskaan ei sitä enää rakenneta, siellä asustavat vain sakaalit. Ei kukaan jää Hasoriin asumaan, ei yksikään sinne asetu.
34. Nämä ovat Herran sanat, jotka profeetta Jeremia julisti Elamia vastaan Juudan kuninkaan Sidkian ensimmäisenä hallitusvuotena.
35. Näin sanoo Herra Sebaot: -- Minä murran Elamin mahdin, särjen sen jousen.
36. Minä tuon Elamin kimppuun neljä tuulta neljältä ilmansuunnalta. "Minä sirottelen elamilaiset näihin tuuliin, eikä ole yhtään sellaista kansaa, jonka keskuuteen ei tulisi Elamin pakolaisia.
37. -- Minä panen elamilaiset kauhistumaan vihollisiaan, kaikkia niitä, jotka tavoittelevat heidän henkeään. Minä tuon heille onnettomuuden, hehkuvan vihani minä heille tuon, sanoo Herra. Minä lähetän miekan heidän kintereilleen, kunnes olen tuhonnut viimeisenkin heistä.
38. Minä pystytän valtaistuimeni Elamiin, hävitän sieltä kuninkaan ja ruhtinaat, sanoo Herra.
39. "Aikojen kuluttua minä kuitenkin käännän Elamin kohtalon", sanoo Herra.

Jeremías 50:1-46
1. Nämä ovat Herran sanat, jotka profeetta Jeremia julisti Babyloniaa ja sen pääkaupunkia Babylonia vastaan.
2. -- Ilmoittakaa kansojen keskuudessa, tehkää tiettäväksi, kohottakaa merkkiviiri ja kuuluttakaa, huutakaa rohkeasti: Babylon valloitetaan, Bel ei voi mitään, Marduk syöstään maahan. Kaikki jumalat joutuvat häpeään, kaikki jumalankuvat syöstään maahan.
3. Pohjoisesta hyökkää kansa Babylonian kimppuun ja hävittää maan autioksi. Kukaan ei jää sinne asumaan, ihmiset karjoineen pakenevat pois.
4. -- Noina päivinä, tuohon aikaan, sanoo Herra, Israelin ja Juudan asukkaat palaavat yhdessä. He kulkevat tietään itkien ja etsivät Herraa, Jumalaansa.
5. He kysyvät tietä Siioniin, sitä kohti he suuntaavat katseensa. "Tulkaa! Palatkaamme Herran luo pysyvään liittoon, jota emme enää riko."
6. -- Minun kansani oli kuin eksyneitten lauma, paimenet olivat johtaneet sen harhaan, vieneet oudoille vuorille. Vuorelta toiselle se kulki unohtaen oman tarhansa.
7. Kaikki raatelivat eksyneitä, kaikki, jotka heidät kohtasivat. Heidän vihollisensa sanoivat: "Emme me tee väärin, sillä he ovat rikkoneet Herraa vastaan." -- Totisesti, Herra on oikea laidun, hän on ollut isienkin toivo!
8. Näin sanoo Herra: -- Paetkaa Babylonista, lähtekää kaldealaisten maasta! Kulkekaa kuin johtajalampaat lauman edellä.
9. Katsokaa, minä nostan pohjoisesta maasta suurten kansojen yhtyneet joukot Babyloniaa vastaan. Ne hyökkäävät pohjoisesta, ne valloittavat sen. He ovat taitavia sotureita, ampuvat nuolensa ja osuvat aina maaliin.
10. Kaldea joutuu vihollistensa saaliiksi, kaikki ryöstävät sitä mielin määrin, sanoo Herra.
11. Iloitkaa vain ja riemuitkaa, te, jotka olette riistäneet maani ja kansani! Hyppikää ja kirmatkaa kuin vasikat, hirnukaa kuin oriit.
12. Teidän äitinne joutuu häpeään, synnyttäjäänne pilkataan, hän on kansoista vihoviimeinen. Katsokaa maatanne: pelkkä autiomaa, kuiva aavikko!
13. Herran vihan tähden se jää asumattomaksi, muuttuu aivan autioksi. Kaikki ohikulkijat kavahtavat Babylonia, järkyttyvät nähdessään sen tuhon.
14. -- Asettukaa taisteluun Babylonia vastaan, kaikki jousimiehet! Piirittäkää se, ampukaa kohti, älkää säästäkö nuolia, sillä se on tehnyt syntiä Herraa vastaan.
15. Kohottakaa sotahuuto joka puolelta! Babylon antautuu! Sen tornit kaatuvat, sen muurit sortuvat. Nyt Herra kostaa sille: Tehkää sille niin kuin se on tehnyt muille!
16. Tuhotkaa Babyloniasta viimeinenkin kylväjä, älköön sirppi enää heiluko korjuuajan tullen. Lähteköön jokainen maahan tullut oman kansansa luo, paetkoon kotimaahansa turvaan vihollisen miekalta.
17. -- Israel oli eksynyt lammas, leijonat ahdistivat sitä. "Ensin sitä söi Assyrian kuningas, ja nyt on vielä Babylonian kuningas Nebukadnessar kalunnut sen luut.
18. Sen tähden minä, Herra Sebaot, Israelin Jumala, sanon näin: Minä rankaisen nyt Babylonian kuningasta ja hänen maataan, niin kuin minä olen rangaissut Assyrian kuningasta.
19. -- Mutta Israelin minä tuon takaisin laitumelleen, se saa jälleen käydä Karmelin ja Basanin laidunmailla, syödä itsensä kylläiseksi Efraimin vuorilla ja Gileadissa.
20. Noina päivinä, tuohon aikaan, sanoo Herra, etsitään turhaan Israelin pahoja tekoja, turhaan Juudan syntejä -- niitä ei enää ole! Sillä minä annan anteeksi niille, jotka olen jättänyt eloon."
21. Herra on antanut käskyn: -- Nouskaa taisteluun Merataimin maata vastaan, käykää Pekodin asukkaiden kimppuun! Lyökää heidät kuoliaaksi, vihkikää tuhon omaksi viimeinenkin heistä, sanoo Herra. Tehkää juuri niin kuin olen käskenyt!
22. Jo kuuluu maasta sodan melske, jo luhistuu kaikki raunioiksi.
23. Voi, kuinka onkaan palasina ja murskana tuo koko maailman vasara! Miten autioksi on Babylon tullut! Kansat sitä kammoavat.
24. Minä viritin sinulle ansan, etkä sinä aavistanut mitään, ennen kuin jäit kiinni. Sinut löydettiin siitä ja vangittiin, sillä Herraa vastaan olet taistellut.
25. -- Herra avaa asevarastonsa, ottaa esille vihansa aseet. Herra Jumala Sebaot tekee työnsä kaldealaisten maassa.
26. Tulkaa, kansat, kaikkialta Babylonin kimppuun, avatkaa sen aitat! Heittäkää kaikki, mitä löydätte, kasoihin niin kuin lyhteet. Vihkikää kaikki tuhon omaksi, älkää jättäkö mitään jäljelle.
27. Surmatkaa sen vallanpitäjät, viekää heidät teurastettaviksi. Voi heitä! Heidän päivänsä on tullut, käsillä on rangaistuksen aika.
28. Kuulkaa! Babyloniasta saapuu pakolaisia, sieltä pelastuneita. He kertovat Siionissa, että Herra, meidän Jumalamme, on kostanut temppelinsä hävityksen.
29. -- Kutsukaa Babylonin kimppuun kaikki ampujat, kaikki jousimiehet! Piirittäkää se joka puolelta, älkää päästäkö ketään pakoon. Maksakaa sille, mitä se on ansainnut! Tehkää sille niin kuin se on tehnyt muille. Se on ylvästellyt Herraa vastaan, Israelin Pyhää vastaan!
30. "Kaupungin nuoret miehet kaatuvat sen toreilla. Kaikki sen soturit saavat surmansa tuona päivänä", sanoo Herra.
31. -- Katso, minä nousen sinua vastaan, sinä röyhkeä Babylon! sanoo Herra Jumala Sebaot. Nyt on tullut tuhosi päivä, se aika, jolloin minä sinua rankaisen.
32. Nyt röyhkeä kompastuu ja kaatuu, eikä kukaan nosta sitä pystyyn. Minä sytytän palamaan sen kaupungit, ja tuli tuhoaa kaiken myös niiden ympäriltä.
33. Näin sanoo Herra Sebaot: -- Sorrettuja ovat Israel ja Juuda, kaikki vieraalle maalle viedyt. Vangitsijat pitävät heitä vallassaan eivätkä suostu vapauttamaan heitä.
34. Mutta heidän lunastajansa on väkevä, Herra Sebaot on hänen nimensä. Hän ajaa heidän asiaansa, hän tuo maailmalle rauhan ja panee Babylonian asukkaat vapisemaan.
35. -- Miekka lyököön babylonialaisia, sanoo Herra, lyököön maan ruhtinaita ja viisaita!
36. Miekka lyököön sen ennustajapappeja, niin että he typertyvät, miekka lyököön sankareita, niin että he lamaantuvat!
37. Miekka lyököön sen hevosia ja vaunuja, kaikkia sen palkkasotureita, niin että he pelkäävät kuin naiset! Tuhoutukoot sen varastot, joutukoot ryöstösaaliiksi!
38. Miekka lyököön sen vesiä, niin että ne ehtyvät! Se maa on täynnä kauhistuttavia jumalankuvia, kansa palvoo niitä ja riehuu mieltä vailla.
39. Sen tähden villikoirat ja sakaalit ottavat sen olinpaikakseen, strutsit sinne asettuvat. Mutta ihmisiä siellä ei asu enää koskaan, se pysyy autiona sukupolvesta toiseen.
40. Niin kuin Jumala hävitti Sodoman ja Gomorran ja niiden naapurikaupungit, niin ei myöskään Babyloniin jää kukaan asumaan, ei yksikään sinne asetu. Näin sanoo Herra.
41. -- Katso, pohjoisesta tulee kansa, sieltä vyöryvät suuret joukot. Monet kuninkaat nousevat kaukaa maailman äärestä.
42. Heillä on käsissään jouset ja sotakirveet, he ovat julmia, he ovat armottomia. Heidän huutonsa on kuin meren pauhu, he ratsastavat hevosilla valmiina hyökkäämään sinua vastaan, tytär Babylon.
43. Kun Babylonian kuningas kuulee tämän viestin, hänen kätensä herpoavat. Ahdistus valtaa hänet kuin tuskan polte synnyttäjän.
44. -- Niin kuin leijona nousee Jordanin rannan tiheiköstä ja hyökkää rehevälle laitumelle, niin minä ajan hetkessä babylonialaiset maasta ja vedän heidän johtomiehensä tilille. Kuka on minun vertaiseni, kuka voi vaatia minut oikeuteen? Kuka on se paimen, joka voi vastustaa minua?
45. Sen tähden kuulkaa, mitä Herra on päättänyt Babyloniasta, mitä hän aikoo tehdä kaldealaisten maalle: Totisesti, lauman pienimmätkin raahataan pois, totisesti, laitumet autioituvat ihmisten pahuuden tähden!
46. Maa järisee metelistä, kaikkien kansojen korviin kiirii huuto: "Babylon on valloitettu!"

Salmos 119:121-128
121. Minä elän niin kuin oikeus ja vanhurskaus vaatii -- älä jätä minua sortajieni armoille!
122. Toimi parhaakseni, ole puoltajani, älä anna röyhkeitten sortaa palvelijaasi!
123. Minä ikävöin sinua, pelastajaani, kaipaan oikeutta, jonka olet luvannut.
124. Osoita palvelijallesi hyvyytesi ja armosi, opeta minut tuntemaan määräyksesi.
125. Anna ymmärrystä, opeta liittosi käskyt, olenhan minä sinun palvelijasi.
126. Herra, on aika toimia! Sinun lakiasi on rikottu!
127. Minä rakastan sinun käskyjäsi, ne ovat minulle kalliimmat kuin puhtain kulta.
128. Siksi elän tarkoin säädöstesi mukaan ja vihaan kaikkia valheen teitä.

Proverbios 28:6-6
6. Parempi köyhyys ja rehellinen elämä kuin rikkaus ja vaellus väärillä teillä.

Tito 1:1-16
1. (H1:1a)Paavali, Jumalan palvelija ja Jeesuksen Kristuksen apostoli,
2. (H1:4)tervehtii Titusta, omaa hengellistä poikaansa, saman uskon tunnustajaa. Isän Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen armo ja rauha sinulle!
3. (H1:1b)Apostolina olen saanut tehtäväkseni auttaa Jumalan valittuja uskomaan, tuntemaan pyhän totuuden (H1:2)ja toivoen odottamaan ikuista elämää. Tämän on Jumala luvannut ennen aikojen alkua, ja hän pysyy sanassaan.
4. (H1:3)Kun oikea aika oli tullut, hän ilmoitti sanansa siinä evankeliumissa, joka uskottiin minulle Jumalan, meidän pelastajamme, käskystä.
5. Jätin sinut Kreetaan sitä varten, että järjestäisit siellä kaiken, mikä vielä oli järjestämättä, ja asettaisit jokaiseen kaupunkiin vanhimmat niiden ohjeiden mukaan, jotka annoin sinulle.
6. Seurakunnan vanhimman tulee olla nuhteeton ja yhden vaimon mies, ja hänen lastensa tulee olla uskovia, ei hillittömän eikä kurittoman maineessa.
7. Seurakunnan kaitsijan täytyy näet olla nuhteeton, koska hän hoitaa Jumalan hänelle uskomaa tehtävää. Hän ei saa olla ylimielinen eikä äkkipikainen, ei juomiseen taipuvainen, väkivaltainen eikä oman edun tavoittelija,
8. vaan hänen on oltava vieraanvarainen, hyväntahtoinen, harkitseva, oikeamielinen, hurskas ja itsensä hillitsevä.
9. Hänen on pidettävä kiinni oppimme mukaisesta, luotettavasta sanasta, niin että hän kykenee myös rohkaisemaan toisia terveellä opetuksella ja kumoamaan vastustajien väitteet.
10. Varsinkin juutalaisuudesta kääntyneiden joukossa on monia kurittomia, tyhjänpuhujia, jotka johtavat toisia harhaan.
11. Heidän suunsa on tukittava, sillä he villitsevät kokonaisia perheitä esittämällä oman voiton toivossa vääriä oppejaan.
12. Onhan eräs heidän maanmiehensä, heidän oma profeettansa, sanonut: -- Petturi Kreetan mies, peto ilkeä, ahne ja laiska.
13. Tämä todistus pitää paikkansa. Nuhtele heitä sen vuoksi ankarasti, jotta he tulisivat uskossaan terveiksi
14. eivätkä enää kuuntelisi juutalaisia taruja ja sellaisten ihmisten käskyjä, jotka ovat kääntäneet selkänsä totuudelle.
15. Puhtaille kaikki on puhdasta, mutta epäpuhtaille ja epäuskoisille ei mikään ole puhdasta, vaan heidän mielensä ja omatuntonsakin on likaantunut.
16. He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he kieltävät hänet. He ovat inhottavia ja tottelemattomia, kykenemättömiä tekemään mitään hyvää.