Raamattu vuodessa
Syyskuu 18


Laulujen Laulu 1:1-17
1. Lauluista kaunein, Salomon laulu.
2. Neito: Suudelkoon hän minua, antakoon suudelmiaan! Ihanampaa kuin viini on sinun rakkautesi,
3. ihana on voiteittesi tuoksu! Sinun nimesikin tiukkuu parhainta öljyä, siksi neidot sinua rakastavat.
4. Ota minua kädestä, juostaan! Vie minut taloosi, kuningas, vie minut huoneeseesi! Tule, iloitaan ja riemuitaan! Rakkautesi on ihanampaa kuin viini. Suotta eivät neidot sinua rakasta.
5. Neito: Olen kyllä iholtani tumma, kuin Kedarin teltat, kuin Salomon telttakankaat, mutta, Jerusalemin tytöt, minä olen kaunis!
6. Älkää siihen katsoko, että olen tumma, että olen päivän paahtama. Veljeni kiusasivat minua, panivat vartioimaan viinitarhojaan. Omaa tarhaani en ehtinyt hoitaa.
7. Neito: Sinä jota rakastan, kerro, missä on laumasi laidun, minne viet lampaasi keskipäivän levolle. Muuten joudun peittämään kasvoni ja kulkemaan sinua etsimässä tovereittesi laumojen seassa.
8. Muut: Ellet sitä tiedä, sinä naisista kaunein, seuraa lampaitten jälkiä, ohjaa karitsasi paimenten teltoille.
9. Mies: Kuin faraon valjakon tamma olet silmissäni, kalleimpani.
10. Ihanat ovat poskesi, helminauhojen peittämät, ihana on kaulasi ketjuineen!
11. Muut: Kultaiset ketjut me sinulle teemme ja ketjuihin hopeiset helmet.
12. Neito: Kuningas lepää ateriallaan, ja nardukseni levittää tuoksuaan.
13. Kuin mirhakimppu rakkaani lepää rintojeni välissä,
14. kuin hennakimppu, En-Gedin viinitarhoista poimittu.
15. Mies: Miten kaunis oletkaan, kalleimpani! Miten kaunis on katseesi, kyyhkysilmä!
16. Neito: Miten kaunis oletkaan, rakkaani, miten ihana olet! Miten vehreä on vuoteemme!
17. Setripuut ovat talomme seininä, sypressit kattonamme.

Laulujen Laulu 2:1-17
1. Neito: Olen Saaronin ketojen kukka, laaksojen lilja.
2. Mies: Kuin lilja ohdakkeiden keskellä on minun armaani neitojen keskellä.
3. Neito: Kuin omenapuu metsän puiden keskellä on rakkaani nuorukaisten keskellä. Sen puun varjoon kaipaan lepäämään, sen hedelmä maistuu suussani makealta.
4. Neito: Hän vei minut viinitupaan, ja yllämme hulmusi rakkauden viiri.
5. Tuokaa minulle rusinaterttuja, että vahvistun, tuokaa omenoita, että virvoitun -- minä olen rakkaudesta sairas!
6. Hänen vasen kätensä on pääni alla, hänen oikea kätensä hyväilee minua.
7. Minä vannotan teitä, Jerusalemin tytöt, gasellien ja villipeurojen kautta: älkää häiritkö rakkauttamme, älkää häiritkö, ennen kuin itse haluamme herätä!
8. Neito: Rakkaani tulee, minä kuulen hänen äänensä! Hän kiitää yli vuorten, hän kirmaa yli kukkuloiden!
9. Kuin gaselli on minun rakkaani, hän on kuin nuori peura. Siinä hän on! Hän pysähtyy ja jää talomme seinustalle. Hän katsoo ikkunan takaa, kurkistaa säleikön raosta.
10. Rakkaani puhkeaa puhumaan. Mies: Nouse, kalleimpani, kauneimpani, tule kanssani ulos!
11. Talvi on mennyt, sade on laannut, se on kaikonnut pois.
12. Kukat nousevat maasta, laulun aika on tullut, joka puolella huhuavat metsäkyyhkyt.
13. Viikunapuussa kypsyvät ensi hedelmät, viiniköynnöksen nuput aukeavat ja levittävät tuoksuaan. Nouse, kalleimpani, kauneimpani, tule kanssani ulos!
14. Kyyhkyni, kallion kätkemä, vuoren seinässä lymyävä, anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä sinun äänesi on suloinen, ihanat ovat sinun kasvosi.
15. Muut: Auttakaa meitä, ottakaa kiinni ketut, ketunpojat, jotka turmelevat viinitarhat! Köynnöksemme ovat juuri nupullaan!
16. Neito: Rakkaani on minun ja minä olen hänen, liljojen keskellä on hänen laidunmaansa.
17. Kun tuulenhenki illalla viriää ja varjot pitenevät, tule silloin, rakkaani, riennä kuin gaselli, tule kuin peura tuoksuville kummuille!

Psalmien 104:1-9
1. Ylistä Herraa, minun sieluni! Herra, minun Jumalani, miten suuri ja mahtava sinä olet! Sinun vaatteenasi on kirkkaus ja kunnia,
2. valo ympäröi sinut kuin viitta. Sinä olet levittänyt taivaan kuin telttakankaan
3. ja tehnyt salisi ylisten vetten keskelle. Sinä otat pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulten siivillä.
4. Sinä teet tuulista sanasi viejät ja panet liekit palvelijoiksesi.
5. Sinä perustit maan lujasti paikoilleen, horjumatta se pysyy ajasta aikaan.
6. Alkumeri peitti maan kokonaan, ja vedet lepäsivät vuorten yllä,
7. mutta sinä käskit vesiä, ja ne pakenivat, ne virtasivat kiireesti, kun äänesi jylisi.
8. Ja vuoret kohosivat, laaksot vaipuivat kukin kohdalleen, niin kuin säädit.
9. Sinä asetit rajat, joita vedet eivät ylitä, eivätkä ne enää palaa peittämään maata.

Sananlaskujen 24:15-16
15. Älä väijy, jumalaton, hurskaan majaa, älä tuhoa hänen kotiaan.
16. Vaikka hurskas seitsemästi kaatuisi, hän nousee jälleen, mutta jumalaton sortuu onnettomuuteensa.

1 Korinttilaisille 11:17-34
17. Näitä ohjeita antaessani minun on moitittava teitä siitä, että yhteiset kokoontumisenne ovat teille pikemmin vahingoksi kuin hyödyksi.
18. Olen ensinnäkin kuullut, että teillä seurakunnan kokouksissa ilmenee hajaannusta, ja osittain sen myös uskon.
19. Täytyyhän teillä ollakin keskuudessanne ryhmäkuntia, jotta nähtäisiin, ketkä teistä osoittautuvat luotettaviksi.
20. Teidän kokoontumisenne eivät ole oikeaa Herran aterian viettämistä,
21. koska jokainen syö omia ruokiaan, niin että toinen on nälissään ja toinen juovuksissa.
22. Ettekö voi syödä ja juoda kotonanne? Vai halveksitteko te Jumalan seurakuntaa niin että häpäisette niitä, joilla ei ole ruokaa? Mitä minun pitäisi sanoa teille? Kiittääkö teitä? Tässä asiassa en teitä kiitä.
23. Olen saanut Herralta tiedoksi tämän, minkä olen myös opettanut teille: Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän,
24. kiitti Jumalaa, mursi leivän ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni."
25. Samoin hän otti aterian jälkeen maljan ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni."
26. Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee.
27. Niinpä se, joka arvottomalla tavalla syö tätä leipää ja juo Herran maljasta, tekee syntiä Herran ruumista ja verta vastaan.
28. Jokaisen on tutkittava itseään, ennen kuin syö tätä leipää ja juo tästä maljasta.
29. Se, joka syö ja juo ajattelematta, että kysymys on Kristuksen ruumiista, syö ja juo itselleen tuomion.
30. Sen vuoksihan teidän joukossanne on paljon heikkoja ja sairaita ja monet ovat jo nukkuneet pois.
31. Jos me itse tutkisimme itseämme, emme joutuisi tuomittaviksi.
32. Rangaistessaan Herra kuitenkin kurittaa meitä, jotta meitä ei yhdessä maailman kanssa lopullisesti tuomittaisi.
33. Veljeni, kun siis kokoonnutte aterioimaan, odottakaa toisianne.
34. Se, jolla on nälkä, syököön kotonaan, jotteivät kokoontumisenne tuottaisi teille rangaistusta. Muusta annan ohjeet sitten kun tulen.